Björn Cederberg | Kuntavaalit 2008

Seuraavan vaalikauden haasteet

Kuluneella viikolla olen ollut vaalipaneelissa, kirjoittanut paikalliseen lehteen ja ollut YLEn suorassa radiolähetyksessä Kuopion torilta. Näiden kautta on vahvistunut se käsitys, että tuleva vaalikausi tulee olemaan erittäin haasteellinen ja työntäyteinen.

Tulevalla vaalikaudella jouduttaneen Kuopiossa karsimaan kaupungin henkilöstöä 200-300 henkilötyövuodella. Sosiaali- ja terveydenhuollossa esitetään 180 ja koulutoimessa 50 henkilötyövuoden vähentämistä vuoden 2010 loppuun mennessä. Nyt varaudutaan ottamaan kovat keinot käyttöön, muun muassa keskustellaan mahdollisista henkilöstön lomautuksista. Tunteet ovat syystäkin herkässä opettajien keskuudessa. Tuntikehyksistä ei voi enää säästää ja koulujen yhdistämiset ja lakkauttamiset eivät ole tuoneet toivottuja säästöjä – näin on ainakin julkisuudessa väitetty.

Sosiaali- ja terveystoimessa tarvitaan tulevaisuudessa lisää hoitavia käsipareja kun suuret ikäluokat tulevat vanhustenhuollon piiriin. Mistä siis rahat, jos hallitus ei suostu antamaan kunnille korvamerkittyjä ylimääräisiä valtionosuuksia perusterveydenhuollon pelastamiseksi. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa romuttaa julkista terveydenhuoltojärjestelmäämme. Terveyskeskusten profiilia kuntalaisten silmissä täytyy kohentaa ja tämän kasvojenkohotuksen aika on nyt eikä 5-10 vuoden kuluttua.

Kuopiossa on aika panna piste ylisuurille investoinneille kun Saaristokaupunki on rakennettu ja keskittyä rakentamaan sellainen kaupunki, joka on turvallinen kaikille kaupunkilaisille ja jossa jokainen kuntalainen saa välttämättömät palvelut ikään, sukupuoleen tai varallisuuteen katsomatta.

Valtuustossa puheripuli

Tämäniltaisessa Kuopion kaupunginvaltuuston kokouksessa kuntavaalien lähestyminen sekä näkyi että kuului. Esityslistan läpikäyntiin ei olisi pitänyt mennä tuntia pitempään perusteellisenkaan keskustelun myötä. Nyt meni kaksi tuntia. Puolet keskustelusta meni asian vierestä ja lisäksi salissa kiersi aloitteita enemmän kuin tarpeeksi. Kuultiin selviä puoluepoliittisia painotuksia ja eräät valtuutetut himoitsivat päästä median kuvattaviksi. Yksi aloite oli räikeän populistinen ja sillä kyseinen valtuutettu halusi aivan ilmeisesti kalastella ääniä.

Seuraava valtuuston kokous on vasta kuntavaalien jälkeen, joten nyt oli viimeinen mahdollisuus yrittää vakuuttaa salissa ollutta yleisöä omasta pätevyydestä. Jotkut ilmeisesti ajattelevat, että kun itse täytyy päästä esille, päämäärä pyhittää keinot.

Peräänkuulutan suoraselkäisyyttä politiikkaan ja aivan erityisesti näin vaalien alla. Tahdon nähdä puhtaampaa politiikkaa.

Uudet tavat tehdä vaalityötä

Eilisessä Savon Sanomissa kirjoitettiin näyttävästi uudenlaisesta tavasta tehdä vaalityötä. Muutamat Kuopion kaupunginvaltuutetut ovat ottaneet Facebookin työkalukseen ihmisten ja potentiaalisten äänestäjien tavoittamiseen. Eräs haastateltu valtuutettu satsaa siihen erittäin voimakkaasti ja uskoo siihen kuin pukki sarviinsa.

Lapseni ovat mukana Facebookissa, mutta itse en ole siihen vielä tutustunut. Ehkä pitäisi. En ole edes aivan varma, olenko jonkun ystävärekisterissä mukana. Tämä on yksi sellainen asia, jossa hyvin näkyy sukupolvien välinen kuilu. Meistä vanhemman sukupolven edustajista riippuu, kasvaako kuilu umpeen vai ei.

Alkuillasta kävimme vaimoni kanssa kävelyllä kun aurinko oli hiljalleen laskemassa. Ihailimme syksyisen maalarin loistavia värivalintoja. Kävellessämme keskustelimme muun muassa siitä, kuinka nopeasti ja yhä kiihtyvällä vauhdilla tämä maailma on muuttunut ja yhä muuttuu. Onko sitten parempaan vai huonompaan?

36 päivää kuntavaaleihin

Alkuviikko oli työntäyteinen kun viime hetkeen asti etsimme hyviä ehdokkaita listallemme. Viimeisen ehdokkaan kanssa täytimme suostumuslomakkeen tiistaina puolelta päivin, saimme paperit ajoissa keskusvaalilautakuntaan ja iltapäivällä hän oli jo vaalikuvauksessa.

Kuopiossa KD tähtää kolmen valtuustopaikan uusimiseen. Jos hyvin menee, meillä on mahdollisuus neljään ja jos me onnistumme kotiuttamaan kaikki ek-vaaleissa meille tulleet kuopiolaiset äänet, meille on luvassa viisi paikkaa ja niiden myötä kaupunginhallituksen tuoli.

Kilpailu äänistä on kuitenkin äärimmäisen kova – kovempi kuin neljä vuotta sitten. Kolmella suurella puolueella on täydet tai lähes täydet listat, kahdella keskisuurella on myös kova lista ja Perussuomalaiset hengittävät niskaamme hamuten ensimmäistä paikkaansa. Näissä asetelmissa ryhdymme Kuopiossa varsinaiseen vaalityöhön.

Nyt on siis aika huokaista ylöspäin ja kääriä hihat. Seuraavan kuukauden ajan sanonta ”ora et labora – rukoile ja tee työtä” muistuttakoon meitä siitä, että tarvitaan molempia. Mitään arvokasta ja kestävää ei voi saavuttaa ilman rukousta ja kovaa työtä.

Visioni on, että tässä blogissani kuvaisin tuntojani ja mietteitäni matkalla kohti uudelleenvalintaa Kuopion kaupunginvaltuustoon. Olethan matkalla mukana!

Jokainen tarvitsee rohkaisua

Sain viime viikonloppuna yllättävällä tavalla rohkaisua. Puheenjohtaja Päivi Räsänen oli käymässä Kuopiossa vauhdittamassa vaalikampanjaamme. Kuopion torilla (lue ”mualiman napa”) jututimme oikeita immeisiä ja tarjosimme heille vasta paistettuja vohveleita kahvin kera. Kävijöitä riitti jonoksi asti. Ehdokkaitamme oli mukana hyvä määrä ja jokaiselle riitti keskustelukumppani toriyleisöstä.

Kyyditessäni Päiviä Siilinjärvelle hän kertoi, että kaksi eri puolueista olevaa kuopiolaista valtuutettua kävi hänen puheillaan kehumassa KD:n valtuustoryhmää ja erityisesti sen yhteistyökykyä. Se tuntui hyvältä, koska kevät ja kesä olivat minulle raskasta aikaa.

Siilinjärven torilla ei ollut kovin paljon yleisöä, mutta me kaikki saimme rohkaisua siitä, että lyhyen ajan sisällä Siilinjärven osasto sai kaksi uutta kunnallisvaaliehdokasta. Näin miten suuri merkitys tällä oli kaikille paikalla olleille vastuunkantajille.

Päivi halusi käydä Kevättömän sairaalassa tervehtimässä sukulaisiaan ja tarjouduin ajamaan hänet sinne ja sieltä takaisin Kuopioon. Samalla päätin valtuutetun ominaisuudessa itsekin pistäytyä Kevättömässä kuulemassa henkilökunnan mietteitä, onhan siellä hoidossa kuopiolaisia vanhuksia ja henkilökunta on Kuopion kaupungin palveluksessa. Mutta minulla oli toinenkin syy vierailuun: olin toiminut sairaalan työterveyslääkärinä vuosina 1987-1996.

Keskustelin erään hoitajan kanssa, joka vaikutti jotenkin tutulta. Keskustelumme jatkuessa selvisi, että hoitaja tunnisti minut heti ja hänellä oli minulle myös asiaa. Kaksikymmentä vuotta aikaisemmin hän oli työskennellyt alueella muissa tehtävissä ja siinä saanut kroonisen ihottuman. Olin hoitanut hänen ihottumaansa, mutta myös ohjannut häntä hakemaan uudelleenkoulutukseen ihottuman vuoksi. Niin hän oli kouluttautunut perushoitajaksi ja nyt hän sai mahdollisuuden kiittää minua avustani kaksikymmentä vuotta aikaisemmin.

Ajaessamme takaisin Kuopioon keskustelimme Päivin kanssa siitä, että Jumalalla on tapansa rohkaista meitä jokaista. Hän tietää, että me sitä tarvitsemme. Päiville toivon ja rukoilen pikaista toipumista.