Björn Cederberg

Syksyn kaikkein kiireisin vaihe on nyt takanapäin ja on aika hieman hengähtää – muutaman päivän verran. Tämä on ensimmäinen viikko kun olen kokonaan Kuopiossa syyskuun puolenvälin jälkeen. Viimeisen viiden viikon aikana olen ajanut kolme tuhatta kilometriä ja ensi viikolla matka jatkuu Anjalankoskelle kolmeksi päiväksi kouluttamaan.

Matkojeni aikana olen huolestuneena seurannut kotimaan tapahtumia. Pääministeri Matti Vanhasen II-hallituksen ylle on kasaantumassa yhä tummempia pilviä. Suomi kärsi kirvelevän tappion EU:n sokerijuurikas-sodassa, Tehyn jäsenet ovat laajalla rintamalla irtisanoutumassa viroistaan ja työsuhteistaan ja siten Suomen julkista terveydenhuoltoa uhkaa täydellinen lamaantuminen ja Suomen ja EU:n välinen kiista maatalouden 141-tuen jatkumisesta on edelleen täysin avoin mitä tulee tuen tasoon, kestoon ja alenemisvauhtiin. EU:n maatalouskomissaari Mariann Fischer Boel pitää lujasti kiinni käsityksestään, että tuki oli 13 vuotta sitten tarkoitettu väliaikaiseksi ja se on nyt määrä purkaa. Kaiken tämän lisäksi teknologiateollisuuden toimihenkilöiden lakko iskee kovalla kädellä ja kalliisti Suomen tärkeiden vientiyritysten hermokeskuksiin.

Loppuvuoden poliittisella ulapalla nähdään mitä todennäköisimmin vielä monta vakavaa myrskyä, jotka voivat vahvistua hirmumyrskyiksi asti. Tähänastisissa neuvotteluissa sovitut palkankorotukset ovat huomattavan suuria, joskaan ei vielä poikkeavia. Ekonomisti Antti Aarnio on tutkinut asiaa ja löytänyt vastaavantasoisia korotuksia 17 vuotta sitten, vuosina 1990-1991 eli juuri lamaa edeltävinä vuosina. Mikäli Tehyn palkankorotusvaatimukset realisoituvat, puhumme kuitenkin aivan eri lukemista.

Mitä vaihtoehtoja Vanhasen hallituksella on? Se voi pitää kiinni siitä, ettei se tee enää mitään konfliktin ratkaisemiseksi. Se on huono vaihtoehto, sillä siitä seuraa, että julkinen terveydenhuoltojärjestelmämme ajautuu kaaokseen ja olisi ihme, ellei ihmishenkiä menetettäisi. Toisaalta hallitus voi perääntyä ja osoittaa kunnille luvattua suurempia valtionosuuksia, joita sitten käytetään sairaanhoitajien palkkojen maksamiseen. Taipuminen yhden ammattiliiton vaatimusten edessä olisi kuitenkin maan hallitukselle valtava arvovaltatappio, joka melko varmasti söisi sen luottamusta hallituskauden loppua ajatellen. Hallitus on vaikeuksissa, teki se niin tai näin. Perimmäisenä syynä ahdinkoon on yhden hallituspuolueen avokätinen ja ajattelematon vaalilupaus, jonka äänestäjät ottivat tosissaan.

Mitä me tästä opimme – vai opimmeko mitään?   

Viimeisen kymmenen päivän aikana olen taas ollut tien päällä yli tuhannen kilometrin verran. Olen ollut kouluttamassa Haapavedellä ja Raahessa. Maanantaina 1.10. lähden Hämeenkyröön ja sitä seuraavalla viikolla Kouvolaan. Vierivä kivi ei sammaloidu…

Tänään selviää, mikä on Tehyn lopullinen vastaus kunta-alan palkkaratkaisuun, jonka lähi- ja perushoitajien ammattijärjestö Super jo hyväksyi keskiviikkona selvällä enemmistöllä 32-4. Sain juuri tiedon, että Tehy on hylännyt sopimuksen! Mitä nyt tapahtuu? Ajautuuko Tehy lakkoon ja jos ajautuu, mikä meni vikaan?

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen kiirehti reilu viikko sitten sanomaan, ettei hänen puolueensa suinkaan luvannut vaalien alla hoitajille lisää palkkaa 500 euroa kuukaudessa. Häntä säesti hyvin pitkäaikainen vaikuttaja, kansanedustaja Ben Zyskowicz. Ei Kokoomus luvannut - vai lupasiko sittenkin?

Itse olin kansanedustajaehdokkaana mukana Tehyn järjestämässä paneelissa, jossa Kokoomuksen ehdokkaat hyvin selkeästi tuon summan lupasivat, mikäli kansa antaa heille mandaatin ja valtaa. Tässä nyt jälleen istutaan sormi suussa ja mietitään, miten tässä näin kävi? Katteettomat lupaukset synnyttivät epärealistisia odotuksia. Ei voi olla oikein, että vaalit voitetaan katteettomilla lupauksilla, joista sitten taikurin lailla kiemurrellaan irti vaalien jälkeen ja pestään kädet Pilatuksen tavoin kun maa ajautuu jälleen yhtä turhaa lakkoa kohti! Voittaako tässä kukaan? Ei voita. Kunnat ovat jo nyt hyväksytyn sopimuksen kanssa vaikeuksissa ja valtiolta ei heru lisäeuroja. Asetelma ei lupaa hyvää. Tehy lankesi Kokoomuksen virittämään ansaan ja siitä koituvan laskun maksamme sinä ja minä. Toivon viimeiseen asti, ettei lakkoa tule!

Lopuksi omaa elämääni mullistavaan tapahtumaan: Minusta ja vaimostani Riitasta tuli eilen illalla isovanhempia, kun tyttäremme Jenny synnytti kauniin tytön kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Tänään kävimme Jumalan luomistyötä ihastelemassa lasioven takaa. Siinä hän makasi äitinsä sylissä raukeana aterian jälkeen ja jaksoi juuri ja juuri pitää vasemman silmänsä auki. Mikä ihastuttava näky! Tultuani kotiin ajattelin, että entistä määrätietoisemmin haluan pitää itseäni hyvässä kunnossa, sillä tahdon olla mukana seuraamassa tämän pienen ihmisen kasvua ja kehitystä ja siten omalla osuudellani liittää hänet sukupolvien ketjuun. Tervetuloa maailmaan, sinä ihana ihminen!

Tyttäreni kanssa olemme valloittaneet Kilpisjärven mahtavan Saanan ja käyneet Jäämeren rannalla. Se oli upea reissu. Välillä on tarpeen pitää lomaa, mutta loman huono puoli on siinä, että hyvät rutiinit katkeavat. Viikon kirjoitustauko venyikin yli kahdeksi viikoksi. Pahoittelen.

Hoitoalan ammattijärjestöt kokoontuivat eilen eduskuntatalon portaille vaatimaan hallitukselta riittävää panostusta koulutetun hoitohenkilöstön palkkaukseen. Hallituksen tarjous 150 miljoonaa euroa vuosittain neljän vuoden ajan ei riitä, sillä se merkitsee vain 40-50 euron kuukausikorotusta hoitajien palkkoihin, neljän vuoden aikana siis enintään 200 euron tasokorotus kuukausiansioon. Eduskuntavaalien alla kokoomus puhui tasa-arvotuposta ja lupasi hoitajille 500 euroa lisää kuukaudessa. Kansa uskoi ja antoi kokoomukselle painavan mandaatin lunastaa lupauksiaan. Nyt kokoomus Jyrki Kataisen johdolla on huomannut, että on eri asia luvata ja lunastaa myöhemmin lupauksensa. Hyvä kun saadaan edes Kallansillat korjattua kohtuullisessa ajassa, vaikka oman maakunnan ministeri istuu kirstun päällä! On aika katsoa peiliin. Pahimmassa tapauksessa joudutaan lakkoaaltoon lunastamattomien lupausten vuoksi!

Tämän päivän lehdessä (Savon Sanomat) oli toinenkin juttu, johon kiinnitin huomioni. Poliisi on nimittäin huolissaan liikennekurin höltymisestä. Eikä syyttä. Itse ajan 25-30 000 kilometriä vuosittain enkä ole voinut välttyä samasta huomiosta. Olen kohtalaisen rutinoitunut kuljettaja. Hiljattain ajoin kahdeksan vuorokauden aikana 2700 kilometriä ilman suurempia vaikeuksia. Olen oppinut ennakoimaan mahdolliset vaaratilanteet. En väitä olevani virheetön, vääriä arviointeja sattuu omalle kohdalle silloin tällöin, mutta kuitenkin aika harvoin. Sen olen pannut merkille, että nopeusrajoitukset eivät merkitse monille kuljettajille yhtään mitään, ei myöskään keltainen sulkuviiva eikä riittävän etäisyyden pitäminen edessä ajavaan autoon. Ajetaan kuin viimeistä päivää eikä välitetä siitä, että samalla altistetaan muut tielläliikkujat vaaraan. Oma lukunsa on sitten päihtyneet kuljettajat. Heitä paapotaan Suomessa. Auto valtiolle heti ekasta kerrasta ja kortti kuivumaan vuodeksi. Riittävä peloite pitää olla, lepsuilulla yksilö ei muuta asennettaan. Kiinnijäämisriskin tulee myös olla suuri.

Olen puoluesihteeri Sari Essayahin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että hallituksen ja valtionvarainministeri Jyrki Kataisen kaavailut diesel-polttoaineen bensiiniä suuremmasta veronkorotuksesta ovat käsittämättömät ja jyrkässä ristiriidassa ympäristöpoliittisten tavoitteiden kanssa. Verotushan ohjaa hyvin tehokkaasti kansalaisten valintoja myös autoilun suhteen.

Diesel-teknologia on edennyt valtavin harppauksin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Uudet diesel-autot kuluttavat vähemmän polttoainetta ja tuottavat vähemmän CO2-päästöjä kuin vastaavat bensiiniautot. Silti diesel-autojen suoritusarvot ovat jokseenkin samat kuin vastaavien bensiiniautojen.

Itse ajan 25-30 000 kilometriä vuodessa. Siirryin diesel-autoon kuluvan vuoden alussa ja käytössäni olevan auton keskikulutus on 5,1 l/100 km ja CO2-päästöt markkinoiden alhaisimpia, 138 g/km. Lisäksi on huomattava, että diesel-autolla ajava joutuu maksamaan vuosittaisen käyttövoimaveron, joka autoni osalta on 489 euroa/vuosi.

Mikäli hallituksen esitykset toteutuvat, otetaan Suomessa varmuudella askel väärään suuntaan ja kansalaiset siirtyvät suosimaan bensiiniautoja. Sen jälkeen on taas työlästä ja hidasta muuttaa suuntaa.

Mistä huomaa, että hallituksessa on vihreä edustus? Ei ainakaan näistä esityksistä tai sitten vihreät ovat joko muuttaneet linjaansa täysin tai taantuneet apaattisiksi sopuleiksi hallituspaikan nimissä.

Minua on pyydetty laittamaan kotisivuilleni näkyviin ominaisuuksia, jotka tekevät minut hyväksi varapuheenjohtajaksi. Olen luonteeltani vaatimaton enkä ole tottunut itseäni kehumaan. Nyt se varmaan on syytä tehdä kun kerran olen kisaan lähtenyt.

Samuli Rissanen KD-lehdestä haastatteli minua tänään ja juttu on luettavissa seuraavasta lehdestä. Henkilöprofiilini löytyy etusivun linkin alta, joten kirjoitan tähän vain mielestäni keskeisimmät meriittini.

1. Olen onnellisesti avioliitossa vuodesta 1979 ja tämän kuun lopussa tulee 28 vuotta täyteen. Meillä on kolme aikuista lasta, poika ja kaksi tytärtä, jotka ovat syntyneet vuosina 1981, 1983 ja 1987. Keskimmäinen lapsistamme on jo naimisissa. Olemme onnistuneet kasvattajan tehtävässämme sen verran hyvin, että kaikki lapsemme edelleen mielellään tulevat käymään ja avoimesti osoittavat kiintymystään. Se on tämän päivän maailmassa iso meriitti! Vaimoni on kotitalousopettaja ja Kotitalousopettajien liiton puheenjohtaja. Tämän lukuvuoden hän on työskennellyt Kuopion kristillisen koulun rehtorina. Syksyllä hän palaa omaan virkaansa ja samalla koulunsa apulaisrehtorin tehtävään.

2. Olen syntynyt Vaasassa, siellä kasvanut ja kouluni käynyt. Äidinkieleni on ruotsi, joka on ollut monelle yllätys, koska puhun virheetöntä suomea eikä ruotsinkielistä korostusta puheessani ole. Lisäksi puhun erittäin hyvää englantia, jonkin verran saksaa ja unkarin kielen alkeita. Käytän englannin kieltä työssäni jatkuvasti. Pystyn keskustelemaan ruotsalaisten, norjalaisten ja tanskalaisten kanssa käyttäen äidinkieltäni. Maailmalla liikkuessa englannin kielestä on valtava hyöty. Olen asunut vuoden Unkarissa ja neljä kuukautta USA:ssa. Vuoden 2006 toukokuussa olin opettamassa ja kouluttamassa Ugandassa ja Keniassa.

3. Minulla on riittävä ja monipuolinen koulutus ja työkokemus. Olen valmistunut lääkäriksi Oulun yliopistosta 1985 ja sitä ennen valmistunut Pohjoismaisesta raamattukoulusta (3-vuotinen koulutus) 1980. Varusmiespalvelukseni suoritin Tammisaaressa (Uudenmaan Prikaati) ja Hangossa (Hangon Rannikkopatteristo) 1980-1981. Olen tehnyt työtä työterveyslääkärinä Oulussa 1986 ja Siilinjärvi-Kuopio -akselilla 1987-1999 KYSin palveluksessa ja sen jälkeen myös Vaasassa. Olen suorittanut pastoritutkinnon USA:ssa 1995 ja minut on vihitty pastoriksi 1.7.1995. Olen toiminut Kuopion Raamattu Puhuu -seurakunnan pastorina vuodesta 1993, lukuun ottamatta aikaani Unkarissa. Myös lääkärintyössäni olen toiminut yksikköni johtajana ja minulla on yli 15 vuoden kokemus johtajuudesta. Vuonna 1994 minut valittiin vuoden lääkäriksi Itä-Suomessa. Tällä hetkellä toimin kouluttajan ja pastorin tehtävissä. Olen tehnyt yhteistyötä Cimson Oy:n (www.cimson.fi) kanssa jo kuuden vuoden ajan ja lääkärin ominaisuudessa kiertänyt maata kouluttamassa työttömiä. Lisäksi olen toiminut luennoitsijana eri yrityksissä ja tilaisuuksissa. Olen Kuopion kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 2005 ja KD:n valtuustoryhmän puheenjohtaja heti alusta alkaen. Bjarne Kallis kertoi minulle alkuvuodesta saaneensa kuopiolaiselta kansanedustajalta kehuja työstäni ryhmän johdossa sekä ryhmämme toiminnasta.

4. Olen ahkera ja paneudun tehtäviini mahdollisimman hyvin. Olen kurinalainen ja olen oppinut pitämään haasteista, koska ne pitävät minua liikkeellä. Olen päämäärätietoinen ja nautin uuden oppimisesta. Olen myös erittäin yhteistyökykyinen ja -haluinen. Filosofiani on, että parempi tehdä nyt kun vielä pystyy kuin katua sitten kun ei enää kykene mukana olemaan. Ihmisen elämä on lyhyt ja haluan kertoa tarinoita lapsenlapsilleni. Mottoni on: Ora et labora (rukoile ja tee työtä).

5. Pidän huumorista, liikunnasta (9/06 puolimaraton aikaan 2:02), itseni haastamisesta, hyvästä ruoasta, siisteydestä, arjen rutiineista. En pidä epäjärjestyksestä, lupausten pettämisestä, tämän nykyisen maailman hengestä, joka kääntää asiat ylösalaisin ja tekee valkoisen mustaksi ja mustan valkoiseksi, hyvän pahaksi ja pahan hyväksi. 

6. Olin lapsena kuolla vakavaan palovammaan. Olen oman elämäni sankari ja kovalla työllä olen saavuttanut paljon. Koen kuitenkin olevani aivan tavallinen ihminen ja minun on helppo olla ihmisten seurassa, joita elämä on kohdellut kaltoin. Osaan olla myös salamavalojen räiskeessä. Olen helposti lähestyttävä ja mieleltäni lempeä.

7. Osaan olla myös tiukka ja vaativa kun siihen on tarvetta. En ole pitkävihainen ja mielestäni anteeksianto on edelleen paras työkalu kestäviä ihmissuhteita rakennettaessa.    

Näin todetaan tänään ilmestyneessä Savon Sanomien etusivun jutussa, jonka otsikko on “Viinan vaarallisuus vahvistui”. Uuden tutkimusraportin perusteella alkoholin valmistus, myynti ja anniskelu rikkovat EU:n elintarvikeasetusta.

Miksikö? Siksi, että alkoholijuomat on nyt todistettu syöpävaarallisiksi. EU:n jäsenmaiden hyväksymä yleinen elintarvikeasetus määrittelee alkoholijuomat elintarvikkeiksi, jotka eivät saa olla terveydelle haitallisia. Koska elintarvikeasetuksessa ei ole alkoholin osalta poikkeussäännöstä, alkoholijuomat ovat markkinoilla laittomasti, toteaa hallitussihteeri Ismo Tuominen, joka on tutustunut kansainvälisen syöväntutkimuskeskuksen IARC:n tuoreeseen raporttiin. Tuomisen mukaan keskustelu kohtuukäytöstä ja väärinkäytöstä sortuu nyt omaan mahdottomuuteensa. Olemme tilanteessa, jossa liikaa onkin yksi viinilasillinen tai iso tuopillinen entisen parin annoksen sijaan.

Raportti herättää monia kiusallisia kysymyksiä. Onko suomalainen yhteiskunnallinen ajattelu ja päätöksenteko niin tieteellistynyt, ettei maalaisjärjelle ole enää tilaa? Pitääkö kaikille ilmiöille saada tieteellistä näyttöä ennen kuin uskalletaan tehdä oikeita päätöksiä ja uskalletaanko siltikään? Aiheutetaanko 1970-luvulla ja sen jälkeen syntyneelle sukupolvelle uusavuttomuutta, kun yhteiskunnan viesti on ettei maalaisjärkeen voi luottaa, vaan kaikkeen on saatava tieteellinen dokumentointi? Järjen käyttö on edelleen sallittua, jopa toivottavaa, ja sokea Reettakin ymmärtää, että alkoholi on ihmiselle vaarallinen aine. Kaiken muun haitallisen vaikutuksensa ohella se nyt todistettavasti aiheuttaa myös syöpää.

Suomen tuore hallitus menetti kultaisen mahdollisuutensa. Asiantuntijat sanoivat, että alkoholijuomien hintoja tulee nostaa 20 %, jotta sillä olisi kulutusta hillitsevä vaikutus. 10% ei siihen riitä, tarvitaan 20%:n korotus. Mitä hallitus teki? Korotti alkoholi- ja tupakkaveroa 1,8 %, joka on puhtaasti kosmeettinen korotus ilman minkäänlaista kulutusta hillitsevää vaikutusta. Joku saattaa tietysti argumentoida, ettei alkoholiveron korotus 20 %:lla hillitse kulutuksen kasvua. Vastaan tähän, ettei ehkä hillitsekään niiden suurkuluttajien juomista, joista on jo tullut alkoholisteja. Mutta nuorten juomista se kyllä hillitsee, ellei sitten vanhemmat kustanna lastensa juomisen. Sitäkin jo Suomessa tapahtuu. Käytäntö on osoittanut, että Suomessa alkoholin kulutusta voidaan hillitä vain kahdella keinolla: saatavuudella ja hinnalla. Siinä valossa peruspalveluministeri Paula Risikon toteamus “tutkimuksista tulee välittää mahdollisimman kattavasti tietoa, jotta jokainen pystyy tekemään oman ratkaisunsa alkoholin käytön suhteen” on pelkkää poliittista liturgiaa ja saamatonta vastuun pakoilua.

Kannatan lämpimästi Tuomisen ajatusta siitä, että alkoholijuomat pitää meillä luokitella samaan ryhmään asbestin, arseenin, bentseenin ja kuusiarvoisen kromin kanssa. Silloin niitä ei saisi ihmisille elintarvikkeina myydä. Jos ei maalaisjärjellä argumentointi riitä, otetaan sitten tieteellinen näyttö avuksi. Riittääkö sekään, jos asenne on se ettei haluta kuunnella?

Eduskuntavaalit on käyty ja parhaillaan hallitustunnustelija Matti Vanhanen valmistautuu julkistamaan ne neljä puoluetta, jotka hän annettujen vastausten tai muiden syiden perusteella katsoo soveliaiksi aloittamaan varsinaiset hallitusneuvottelut.

Radion aamu-uutisissa annettiin ymmärtää, että pienistä puolueista Vanhanen on kelpuuttamassa mukaan RKP:n ja vihreät, sen sijaan hallitusovi olisi sulkeutumassa jälleen kerran kristillisdemokraateilta. Perustellusti voi kysyä: Miksi? Vihreiden mukaan ottaminen synnyttää tietyn riskin siitä, että hallitusrivi ei pysy yhtenäisenä esimerkiksi energiapäätöksiä tehtäessä. Kristillisdemokraatit ovat antamissaan vastauksissa selkeästi lähempänä tulevan hallituksen pääpuolueiden linjauksia kuin vihreät. Näin ollen tulee olemaan varsin mielenkiintoista kuulla Vanhasen perustelut vihreiden valinnalle, jos näin käy.

Valinta kun ei objektiivisesti voi perustua mielikuviin ja henkilökohtaiseen preferenssiin, vaan näyttöön osaamisesta ja sitoutumisesta arvoihin yhteiskunnan rakentamiseksi. Varsin pian olemme hivenen viisaampia tässä asiassa – tai sitten ei.