Björn Cederberg

Vaimoni on viimeisen kahden vuoden aikana työnsä ja monien luottamustehtäviensä vuoksi ollut paljon menossa. Niinpä olen oman hyvinvointini vuoksi “joutunut” innostumaan ruoanlaitosta. Vaimoni on alan ammattilainen, joten olen aikaisemmin jättänyt sen alueen yhteiselämästämme hänen vastuulleen.

Tänä talvena olen käytännössä vastannut meillä ruoan valmistuksesta ja kaupassa käymisestä. Olen pyrkinyt opettelemaan muutamien erilaisten ruokien valmistamista ja reseptejä olen sitten omien mieltymysteni mukaan muokannut. Aikaa se on vaatinut, mutta on ollut mukava huomata, että edistymistä on tapahtunut. Tähän mennessä paras palaute orastavista kokin taidoistani sain muutama viikko sitten vaimoltani. Olin lämmittänyt mikrossa annoksen valmistamaani ruokaa kun hän tokaisi, että “yläkertaan tuli aivan sairaan hyvä tuoksu”. Niinpä hän maistoi ruokaa ennen kuin syöksyi ovesta ulos johonkin iltatilaisuuteen.

Eilen lauantaina olimme seurakunnan porukalla koolla tyttäreni ja hänen miehensä kodissa valmistamassa vietnamilaista ruokaa. Opettajamme oli nuori vietnamilainen Kuopiossa opiskeleva nainen. Hänen johdollaan opimme pyöräyttämään kiinalaisia kevätrullia muistuttavia kääryleitä, joiden kuori on ohut riisistä valmistettu “paperi”. Sisällä on jauhelihaa, kasviksia ja sieniä ja koko komeus paistetaan kuumassa öljyssä. Mmm, hyvää oli.

Uusien taitojen oppiminen on mukavaa ja hyödyllistä. Eräs keski-iässä oppimani taito, josta olen suuresti iloinnut viimeisen kymmenen vuoden ajan, on kymmensormijärjestelmän hallinta. Kyllä se huomattavasti nopeuttaa kirjoittamista kun sormet tekevät itsenäisesti työtä ja katse voi kohdistua koko ajan tietokoneen näyttöön. Tätä minulla ei ollut mahdollisuutta oppia koulussa ja muistan kun aluksi tuntui, etten opi millään. Hyvä kun en jättänyt silloin kesken, sillä tästä taidosta on ollut hyötyä joka päivä. Samoin on ruoanlaittotaidosta.

En malta olla kommentoimatta Ylen viimeisintä tempausta. Mauton ystävänpäivälahjamuki osoittaa Ylen johdon arvostelukyvyn täydellistä pettämistä. Jos valittu arvolinja on johdon mukaan hyvä, mitä voikaan odottaa ohjelmatarjonnasta mitä Yle kuulijoilleen ja katselijoilleen suoltaa. Minusta on jälleen kerran paikallaan keskustella Ylen ylimmän johdon vaihtamisesta, muuten kansalaiset (ja ehkä myös Ylen työntekijät) äänestävät jaloillaan, niin kuin itse olen tehnyt. Jos en olisi jo sanonut TV-lupaani irti maaliskuun alusta (en aio hankkia digisovitinta pakon edessä), tekisin sen viimeistään nyt.

Sitten mieluisampaan aiheeseen. Tänään 29 vuotta sitten kihlasin itselleni nykyisen vaimoni. Hääpäivämme on sitten toukokuussa. Vuodet vierivät todella nopeasti ja paljon on tuosta päivästä tapahtunut. Olin silloin vielä nuorempi kuin olen tänään. ;-) Haasteita ei ole puuttunut, mutta yhdessä me olemme ne kaikki voittaneet. Nyt elämme mielenkiintoista aikaa. Kaikki lapsemme ovat muuttaneet kotoa, asuvat kuitenkin lähellä, ensimmäinen lapsenlapsemme on kohta viiden kuukauden ikäinen ja meillä on kädet täynnä kaikenlaisia töitä. Elämä on ihanaa! Jumalalle kiitos!

Ensimmäinen lapsenlapsemme on nyt neljän ja puolen kuukauden ikäinen. Koen olevani etuoikeutettu kun olen tytön syntymästä saakka saanut seurata hänen kasvuaan ja kehitystään läheltä – tytär ja vävy asuvat kolmen kilometrin päässä. Omien lastemme ollessa pieniä asuimme koko ajan yli 300 kilometriä lapsuuteni kotikaupungista ja vanhempani jäivät jossain määrin etäisiksi. Tämä on monien isovanhempien tilanne nyky-Suomessa. Valitettavasti.

Äidinkieleni on ruotsi ja olen omille lapsilleni puhunut ruotsia kohtalaisen paljon. Aluksi systemaattisemmin, mutta 20 vuotta suomenkielisessä Kuopiossa on tehnyt minusta suomenkielisemmän. Kaikki lapsemme puhuvat melko hyvää ruotsia ja nykyään kommunikaatio kännykän välityksellä sujuu pääosin ruotsiksi. Vaimoni on suomenkielinen, mutta puhuu erittäin hyvää ruotsia.

Innostuin kovasti kun tammikuun 2008 Valituista Paloista bongasin Kanadassa tehdyn tutkimuksen, jonka mukaan nelikuinen vauva tajuaa, että kieli on vaihtunut, jos hänelle puhutaan eri kieltä kuin yleensä. Vauva tarkkailee puhujan suun muotoa, liikkeiden rytmiä ja kasvonilmeitä, jotka muuttuvat kielen vaihtuessa.

Olimme vaimoni kanssa ennen tytön syntymää tehneet päätöksen, että puhumme hänelle ruotsia. Tytön ollessa kolmen ja puolen kuukauden ikäinen huomasimme hänen hämmästyneestä ilmeestään, että hän rekisteröi kielen vaihtumisen kun tyttö sylissä käännyin tyttäreni puoleen ja puhuin muutaman lauseen suomeksi. Sama tapahtui viikko myöhemmin vaimolleni. Kasvavan lapsen aivoissa on valtava potentiaali, joka vain odottaa käyttöönottoa!

Tähän saakka olen nähnyt tyttärentytärtäni joka viikko ja odotan innolla jokaista tapaamistamme. Se on viikon ehdottomia kohokohtia kun tyttö räväyttää valloittavan hymynsä. Sillä hetkellä unohtuu kaikki muu, tämä pieni ihminen on vanginnut täyden ja jakamattoman huomioni. Hänessä on hämmästyttävä voima!

Perhe, myös sen laajemmassa merkityksessä, on ihana lahja. Suren sitä, että perheet hajoavat ja niin monet vanhemmat joutuvat eroon lapsistaan ja aikanaan myös lapsenlapsistaan.

Viimeisen kymmenen päivän aikana olen taas ollut tien päällä yli tuhannen kilometrin verran. Olen ollut kouluttamassa Haapavedellä ja Raahessa. Maanantaina 1.10. lähden Hämeenkyröön ja sitä seuraavalla viikolla Kouvolaan. Vierivä kivi ei sammaloidu…

Tänään selviää, mikä on Tehyn lopullinen vastaus kunta-alan palkkaratkaisuun, jonka lähi- ja perushoitajien ammattijärjestö Super jo hyväksyi keskiviikkona selvällä enemmistöllä 32-4. Sain juuri tiedon, että Tehy on hylännyt sopimuksen! Mitä nyt tapahtuu? Ajautuuko Tehy lakkoon ja jos ajautuu, mikä meni vikaan?

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen kiirehti reilu viikko sitten sanomaan, ettei hänen puolueensa suinkaan luvannut vaalien alla hoitajille lisää palkkaa 500 euroa kuukaudessa. Häntä säesti hyvin pitkäaikainen vaikuttaja, kansanedustaja Ben Zyskowicz. Ei Kokoomus luvannut - vai lupasiko sittenkin?

Itse olin kansanedustajaehdokkaana mukana Tehyn järjestämässä paneelissa, jossa Kokoomuksen ehdokkaat hyvin selkeästi tuon summan lupasivat, mikäli kansa antaa heille mandaatin ja valtaa. Tässä nyt jälleen istutaan sormi suussa ja mietitään, miten tässä näin kävi? Katteettomat lupaukset synnyttivät epärealistisia odotuksia. Ei voi olla oikein, että vaalit voitetaan katteettomilla lupauksilla, joista sitten taikurin lailla kiemurrellaan irti vaalien jälkeen ja pestään kädet Pilatuksen tavoin kun maa ajautuu jälleen yhtä turhaa lakkoa kohti! Voittaako tässä kukaan? Ei voita. Kunnat ovat jo nyt hyväksytyn sopimuksen kanssa vaikeuksissa ja valtiolta ei heru lisäeuroja. Asetelma ei lupaa hyvää. Tehy lankesi Kokoomuksen virittämään ansaan ja siitä koituvan laskun maksamme sinä ja minä. Toivon viimeiseen asti, ettei lakkoa tule!

Lopuksi omaa elämääni mullistavaan tapahtumaan: Minusta ja vaimostani Riitasta tuli eilen illalla isovanhempia, kun tyttäremme Jenny synnytti kauniin tytön kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Tänään kävimme Jumalan luomistyötä ihastelemassa lasioven takaa. Siinä hän makasi äitinsä sylissä raukeana aterian jälkeen ja jaksoi juuri ja juuri pitää vasemman silmänsä auki. Mikä ihastuttava näky! Tultuani kotiin ajattelin, että entistä määrätietoisemmin haluan pitää itseäni hyvässä kunnossa, sillä tahdon olla mukana seuraamassa tämän pienen ihmisen kasvua ja kehitystä ja siten omalla osuudellani liittää hänet sukupolvien ketjuun. Tervetuloa maailmaan, sinä ihana ihminen!

Tänään on ollut juhlapäivä. Aamupäivällä seurakunnan tilaisuudessa oli läsnä kaksi ystävää, joita emme ole nähneet noin vuoteen. Molemmat ovat tulleet Kuopioon jatko-opintoja varten yliopiston puolella. Tunnistin molemmat äänestä, kun olin toisessa huoneessa valmistautumassa tilaisuuden alkuun ja he tulivat vieressä olevaan keittiöön keskustelemaan vaimoni kanssa. Jälleennäkeminen oli suloista!

Yksi harrastuksistani on matkailu, joko perheen kanssa tai kaksistaan vaimoni seurassa. Tänä kesänä en ole pystynyt pitämään kuin kaksi lomaviikkoa ja nyt on edessä kolmas. Ennakkosuunnitelma oli ajaa nuoremman tyttäreni kanssa Namsosin kaupunkiin Keski-Norjaan, mutta aivan viime hetkellä suunnitelma meni uusiksi, sillä veljeni on muuttanut 600 km Namsosista etelään Hamariin eikä tämä tieto ollut minua tavoittanut. Olin nimenomaan halunnut ajaa Norjan vuoristoon Ruotsin Lapin kautta, mutta nyt matka tulee liian pitkäksi (n. 2200 km) ja halvin lauttareitti Naantalista pitää varata netin kautta kolme vuorokautta etukäteen. Niinpä kun koko perhe oli koolla lounaalla, levitimme kartat aterian jälkeen ja teimme uudet suunnitelmat. Tyttäreni ehdotti, että ajamme Tromssaan ja tämä on nyt suunnitelma kun tätä kirjoitan. Sinnekin riittää ajamista, n. 1100 km yhteen suuntaan. Aikaa riittää syvällisiin keskusteluihin.

Blogi pitää nyt viikon tauon. Kiitos kaikille teille, jotka kirjoitteluani seuraatte. Tervetuloa takaisin viikon päästä, ehkä sitten kerron jotakin matkan tapahtumista. Jos nyt olisi “kompura”, voisi kirjoittaa matkan varrelta. Pitäisiköhän sellaisen todella hankkia?

Kuopuksemme siirsi opintonsa Porvoosta Kuopioon ollaksensa lähempänä sisartaan ja voidakseen olla avuksi tämän raskauden loppupuolella ja varsinkin synnytyksen jälkeen. Kuopuksesta on riemullinen asia, että hänestä tulee täti. Ilo on molemminpuolinen, sillä vanhemmalle tyttärellemme ja hänen aviomiehelleen on tärkeää, että heillä on potentiaalinen apu vain 200 metrin päässä. Kuopus on innoissaan, hän kun rakastaa pienokaisia.

Olen iloinen siitä, että lapset ovat lähellä. Iloitsen myös siitä, että sisarukset auttavat toisiaan. Muistuu mieleen aika, jolloin lapsemme olivat pieniä. Kun kaksi ensimmäistä lastamme syntyivät, oma äitini oli jo kauan sitten kuollut ja muut isovanhemmat asuivat kaukana Oulunsalosta, jossa kotimme tuolloin sijaitsi. Oli pärjättävä kahdestaan ja pyöritettävä arjen rutiinit kahden pienen lapsen kanssa pitkälti ilman ulkopuolista apua. Oli aikoja jolloin sekä talous että omat voimavarat olivat todella tiukalla. Päivä kerrallaan selvittiin eteenpäin ja olosuhteet opettivat tosi hyväksi silloisen markan venyttäjäksi. Ihmettelen kiitollisena, miten hyvin olemme noista ajoista selvinneet.

Toivon että tyttäremme antaa arvon sille, että apu on lähellä ja isovanhemmat ovat muutaman kilometrin säteellä. Oman kokemuksemme perusteella se on ylellistä.

Tänä kesänä on tapahtunut niin monta tavallisuudesta poikkeavaa asiaa, että suoraan sanoen olen unohtanut tämän kirjoittamisen. Tänään havahduin jälleen erään sähköpostin kautta. Mietin ensimmäistä kertaa vakavissani, pitäisikö hankkia kommunikaattori, jotta voisin kirjoittaa myös silloin kun en ole oman tietokoneeni äärellä.

Viimeisen puolentoista viikon aikana olemme vaimoni kanssa olleet muuttamassa kaikkien kolmen lapsemme ja yhden vävymme tavaroita heidän muuttaessaan Porvoosta, Helsingistä ja Jyväskylästä takaisin Kuopioon. Näin olemme myötävaikuttaneet siihen, että Kuopion kaupungin väkiluku on kasvanut neljällä ja lokakuun lopulla vielä yhdellä, kun ensimmäinen lapsenlapsemme syntyy. Tätä menoa Kuopiossa ylitetään piankin 100 000 asukkaan raja! 

Heinäkuun jälkimmäisellä puoliskolla olimme viikon Kyproksen Pafoksella, jossa meillä on ystäviä. Tarkoituksenamme oli viettää lomaa, mutta pari viikkoa ennen lähtöä suunnitelmamme muuttui ja päädyimme osallistumaan Esa Saarisen seminaariin, joka sattui olemaan juuri samalla viikolla. Mukana luennoimassa oli myös Pekka Himanen ja minulla oli mahdollisuus käydä useampi keskustelu kummankin filosofin kanssa. Iloitsin sekä näistä keskusteluista että koko seminaarista, joka antoi minulle paljon uusia  ajatuksia ja  pohdintaa omaan työhöni kouluttajana. Oman kokemukseni perusteella rohkenen suositella seminaaria kaikille, jotka eivät pelkää ajatella uusia ajatuksia. Samalla saimme kyllä aurinkoa ja lämpöä tarpeeksi asti ja ennätimme tavata ystäviämmekin. Arjen huolet olivat kaukana mielestä. Lähes täydellinen viikko siis.

Eilen täytin kalenteriani syksylle. Lokakuu on jo aivan täynnä koulutuksia ja varauksia   on jo tammikuulle 2008 asti. Lokakuun lopussa ja marraskuun alussa käydään vilkasta keskustelua Kuopion kaupungin budjetista vuodelle 2008 ja lisää säpinää syksylle tuo Kuopion kaupungin ja Karttulan kunnan PARAS-aiheiset neuvottelut, jotka pyörähtävät käyntiin jo tässä kuussa.

Iltauutisten yhtenä pääaiheena oli eilen pörssikurssien huomattava lasku koko maailmassa. Lasku lähti liikkeelle Aasiasta ja se vaikutti myös Helsingin pörssissä noteerattaviin osakkeisiin laskevasti, vaikka onkin järjellisesti vaikea perustella miksi näin tapahtuu. Yksi johtopäätös on ainakin se, että globaalitalous on tosiasia. Tavallisen asuntovelallisen ja osakesäästäjän kukkaroon vaikuttaa merkittävällä tavalla se, mitä maailmassa tapahtuu. Voi perustellusti kysyä, mitä tekemistä USA:n asuntolainapolitiikalla on suomalaisen asuntovelallisen kanssa? Ei äkkiä ajatellen paljoakaan ja kuitenkin on. Juuri siksi, että olemme osa tätä globaalia taloutta.

Viikko sitten kävimme vaimoni kanssa päiväseltään Kotkassa tervehtimässä Esko ja Kaarina Almgrenia. Maittavan lounaan jälkeen saimme Eskon asiantuntevalla opastuksella tuntumaa Kotkan kaupungin menneisyyteen ja nykypäivään pari tuntia kestäneen kiertoajelun aikana. Nautimme suuresti keskusteluistamme isäntäpariskunnan kanssa, joka tuntee sekä Suomen poliittisen lähihistorian että KD:n vaiheet 1970-luvulta tähän päivään.

Vielä on yksi kesäkuukausi jäljellä. Nauttikaamme siitä, sillä kokemuksen mukaan edessämme on pitkä syksy ja talvi.