Aiheen 'Lehtiartikkelit' arkisto

(Koulu)kiusaamisesta ja väkivallasta

Kirjoittaja:
Björn
,
12.8.2007
,
aiheet: Lehtiartikkelit ja Vanhemmuus
. 0 kommenttia

Alkavalla viikolla maamme koulut aloittavat työskentelynsä uuden lukuvuoden merkeissä. Tosin jotkut koulut ovat aloittaneet aherruksensa jo tällä viikolla ja pitävät siten hieman pidemmän joululoman.

Savon Sanomat tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen tänään ilmestyneessä numerossaan. MLL:n laajan tutkimuksen mukaan vain puolet kiusatuiksi tulleista oppilaista kertoo kiusaamisesta vanhemmilleen ja vielä harvempi opettajalle. Saman tutkimuksen mukaan noin joka viides koululainen joutuu vähintään satunnaisesti kiusaamisen kohteeksi ja joka kymmenes näkee joka päivä kiusaamista koulussa.

Koulukiusaaminen on edelleen hälyttävän yleinen ongelma Suomen kouluissa. Stakesin joka vuosi tekemä Kouluterveyskysely osoittaa, että seitsemää prosenttia kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista kiusataan vähintään kerran viikossa. Jatkuvan kiusaamisen kohteeksi joutuu 5-10 prosenttia peruskoulun oppilaista.

Ongelmaa ollaan nyt lähestymässä uudella tavalla ns. vertaissovittelun kautta. Siinä tilanteet pyritään selvittämään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Opettajien valitsemat, sovittelijoiksi koulutetut oppilaat auttavat kiistan osapuolia löytämään itse ratkaisun. Sovitteluun on kehitetty yksinkertainen kaava, jonka avulla sovittelijat rohkaisevat riitapukareita kertomaan, mitä tapahtui ja miltä heistä tuntui. Sen jälkeen riitapukarit pohtivat yhdessä, miten riidan voisi ratkaista. Jos sopu ei synny vertaissovittelussa, asia siirtyy takaisin oppilaat sovitteluun lähettäneen opettajan vastuulle ja tarvittaessa edelleen rehtorille. Malli on siis ratkaisukeskeinen, ei rankaisukeskeinen, ja samalla se opettaa molempia osapuolia samaistumaan toiseen ja toisen tunteisiin.

Entä mitä tapahtuu suomalaisilla työpaikoilla? Siellä on aikuisia ihmisiä, jotka kuitenkin hämmästyttävän usein käyttäytyvät kuten yläkouluikäiset. Voisiko tai pitäisikö vertaissovittelumallia ottaa käyttöön myös työpaikoilla? Varhaisella puuttumisella voitaisiin ehkäistä tulehtuneita ihmissuhteita ja työpaikkakiusaamista ja sitä kautta parantaa työpaikkojen yleistä ilmapiiriä ja myötävaikuttaa ihmisten jaksamiseen, työn tuottavuuteen ja jopa Suomen kilpailukykyyn ja talouteen.

Kun lomat loppuvat ja työnteko jälleen alkaa, muistakaamme että monet arvokkaat asiat ovat edelleen ilmaisia - hymy, rohkaiseva sana tai hyväksyvä ja anteeksiantava kädenpuristus ei edelleenkään maksa mitään, mutta se voi olla toiselle arvokkain asia sen päivän aikana.

Alkoholijuomat ovat markkinoilla laittomasti

Kirjoittaja:
Björn
,
6.5.2007
,
aiheet: Lehtiartikkelit ja Politiikka
. 0 kommenttia

Näin todetaan tänään ilmestyneessä Savon Sanomien etusivun jutussa, jonka otsikko on “Viinan vaarallisuus vahvistui”. Uuden tutkimusraportin perusteella alkoholin valmistus, myynti ja anniskelu rikkovat EU:n elintarvikeasetusta.

Miksikö? Siksi, että alkoholijuomat on nyt todistettu syöpävaarallisiksi. EU:n jäsenmaiden hyväksymä yleinen elintarvikeasetus määrittelee alkoholijuomat elintarvikkeiksi, jotka eivät saa olla terveydelle haitallisia. Koska elintarvikeasetuksessa ei ole alkoholin osalta poikkeussäännöstä, alkoholijuomat ovat markkinoilla laittomasti, toteaa hallitussihteeri Ismo Tuominen, joka on tutustunut kansainvälisen syöväntutkimuskeskuksen IARC:n tuoreeseen raporttiin. Tuomisen mukaan keskustelu kohtuukäytöstä ja väärinkäytöstä sortuu nyt omaan mahdottomuuteensa. Olemme tilanteessa, jossa liikaa onkin yksi viinilasillinen tai iso tuopillinen entisen parin annoksen sijaan.

Raportti herättää monia kiusallisia kysymyksiä. Onko suomalainen yhteiskunnallinen ajattelu ja päätöksenteko niin tieteellistynyt, ettei maalaisjärjelle ole enää tilaa? Pitääkö kaikille ilmiöille saada tieteellistä näyttöä ennen kuin uskalletaan tehdä oikeita päätöksiä ja uskalletaanko siltikään? Aiheutetaanko 1970-luvulla ja sen jälkeen syntyneelle sukupolvelle uusavuttomuutta, kun yhteiskunnan viesti on ettei maalaisjärkeen voi luottaa, vaan kaikkeen on saatava tieteellinen dokumentointi? Järjen käyttö on edelleen sallittua, jopa toivottavaa, ja sokea Reettakin ymmärtää, että alkoholi on ihmiselle vaarallinen aine. Kaiken muun haitallisen vaikutuksensa ohella se nyt todistettavasti aiheuttaa myös syöpää.

Suomen tuore hallitus menetti kultaisen mahdollisuutensa. Asiantuntijat sanoivat, että alkoholijuomien hintoja tulee nostaa 20 %, jotta sillä olisi kulutusta hillitsevä vaikutus. 10% ei siihen riitä, tarvitaan 20%:n korotus. Mitä hallitus teki? Korotti alkoholi- ja tupakkaveroa 1,8 %, joka on puhtaasti kosmeettinen korotus ilman minkäänlaista kulutusta hillitsevää vaikutusta. Joku saattaa tietysti argumentoida, ettei alkoholiveron korotus 20 %:lla hillitse kulutuksen kasvua. Vastaan tähän, ettei ehkä hillitsekään niiden suurkuluttajien juomista, joista on jo tullut alkoholisteja. Mutta nuorten juomista se kyllä hillitsee, ellei sitten vanhemmat kustanna lastensa juomisen. Sitäkin jo Suomessa tapahtuu. Käytäntö on osoittanut, että Suomessa alkoholin kulutusta voidaan hillitä vain kahdella keinolla: saatavuudella ja hinnalla. Siinä valossa peruspalveluministeri Paula Risikon toteamus “tutkimuksista tulee välittää mahdollisimman kattavasti tietoa, jotta jokainen pystyy tekemään oman ratkaisunsa alkoholin käytön suhteen” on pelkkää poliittista liturgiaa ja saamatonta vastuun pakoilua.

Kannatan lämpimästi Tuomisen ajatusta siitä, että alkoholijuomat pitää meillä luokitella samaan ryhmään asbestin, arseenin, bentseenin ja kuusiarvoisen kromin kanssa. Silloin niitä ei saisi ihmisille elintarvikkeina myydä. Jos ei maalaisjärjellä argumentointi riitä, otetaan sitten tieteellinen näyttö avuksi. Riittääkö sekään, jos asenne on se ettei haluta kuunnella?

Onko suomalainen demokratia vaarassa?

Kirjoittaja:
Björn
,
16.3.2007
,
aiheet: Lehtiartikkelit ja Politiikka
. 0 kommenttia

(ViikkoSavo 14.3.2007 Hyvä kysymys -palsta)

Savon Sanomat kirjoittaa pääkirjoituksessaan maanantaina 12.3. vaalijärjestelmämme uudistamisesta. Etenkin Itä-Suomen pienet vaalipiirit ovat demokratian kannalta ongelmallisia. Pohjois-Savossa ns. piilevä äänikynnys on hieman alle 9 %, Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa peräti 14 %. Uudenmaan vaalipiirissä kynnys on alle 3 %. Äänikynnys tarkoittaa sitä, että sen luvun verran ääniä täytyy puolueen tai vaaliliiton saada kasaan, jotta kansanedustajan paikka varmistuu. Tätä nykyä vaalijärjestelmämme rikkoo Itä-Suomen osalta jo perustuslakia vastaan, joka edellyttää että eduskunnassa on suhteellinen edustus maan eri osista.

Vaalilain uudistamisesta on puhuttu aika ajoin ainakin viimeisen kahden vaalikauden ajan. Uudistaminen on aina törmännyt eduskunnassa suurimpien puolueiden vastustukseen, sillä nykyjärjestelmä suosii heitä. Savon Sanomat kysyykin osuvasti: ”Onko suurimmilla puolueilla selkärankaa vahvistaa kansanvaltaa, vaikka oma asema hieman heikkenisi?”

Kysymys on ennen muuta hyvästä tahdosta, poliittiset korulauseet voidaan perustellusti jättää omaan arvoonsa. Kysymys on siitä, että vallan kahvassa on mukava pysyä kiinni eikä sitä valtaa haluta antaa muille ennen kuin on pakko yleisen mielipiteen voimistumisen myötä. Vaalien alla on sitten taktisesti otollista luvata korjata tätäkin epäkohtaa, mutta kaikista vakuutteluista huolimatta ilmaan jää leijumaan hankala kysymys: Miksi tätä epäkohtaa ei ole korjattu aikaisemmin kun se kerran on todettu ja myönnetty?

Kolme suurinta puoluetta käyvät parhaillaan mielenkiintoista kinastelua vaaliohjelmistaan. Kinastelua voidaan tiivistää kysymykseen: Kumpi on kana ja kumpi muna? Kokoomus määritteli omat kynnyskysymyksensä hallitukseen osallistumiselle. Keskusta ja SDP vastasivat kumpikin, että kokoomuksen kynnyskysymykset ovat suoraan heidän vaaliohjelmastaan. Mielenkiintoista. Seuraavalle hallitukselle on siis luvassa helppo pesti, edellyttäen että puheet ja teot vastaavat toisiaan. Sehän jää nähtäväksi.

Mielenkiintoista on tässä yhteydessä todeta, että Kristillisdemokraatit esittivät jo syyskuussa 2006 oman vastuullisen vaihtoehtobudjettinsa vuodelle 2007. Siihen sisältyi keskustan nyt markkinoima ruoan arvonlisäveron alentaminen ja eläkeläisten aseman parantaminen sekä kokoomuksen vaatimukset kansaneläkkeiden 20 euron tasokorotuksesta ja opiskelijoiden opintorahan 15 %:n korotuksesta. Esitykseemme sisältyi myös vastaus kysymykseen uusien menojen rahoittamisesta. SDPhän tivasi Jouni Backmanin suulla kokoomukselta, miten se aikoo näitä muutoksia rahoittaa.

Näin me olemme kiertäneet täyden ympyrän ja palanneet lähtöruutuun. Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetin tarkemmalla lukemisella tämä kaikki olisi selvinnyt helposti. Kuka lainasi ja keneltä? Miksi KD:n esitykset äänestettiin nurin ja nyt esitetään samoja asioita omissa nimissä? Tulopuolella KD:n reseptit ovat pääpiirteissään seuraavat: Viinaveron korotus = + 200 miljoonaa euroa, 0,1 %:n pörssiveron käyttöönotto = + 280 miljoonaa euroa, ansiotuloveron alennusvarasta puolet siirretään ruoan alv:n alentamiseen ja osa valtion osakemyynti- ja osinkotuloista käytetään mm. liikenteen infrainvestointeihin valtionvelan lyhentämisen sijasta = + 300 miljoonaa euroa.

Äänestäjät vetäkööt omat johtopäätöksensä tästä kaikesta!

Björn Cederberg, Kuopio
kaupunginvaltuutettu ja KD:n valtuustoryhmän pj.
kansanedustajaehdokas

Millä asenteella toimimme ja teemme päätöksiä?

Kirjoittaja:
Björn
,
3.2.2007
,
aiheet: Kunnallispolitiikka ja Lehtiartikkelit
. 0 kommenttia

Tämä artikkeli on julkaistu Kuopiossa ilmestyvässä ViikkoSavo-lehdessä keskiviikkona 31.1.

Kouluttaminen on osa työnkuvaani. Tätä kirjoittaessani olen Kouvolassa kouluttamassa kuudentoista ihmisen ryhmää, jonka yhteinen nimittäjä on työttömyys. Kurssilaisten ikä vaihtelee kahdenkymmenenviiden ja viidenkymmenenseitsemän välillä ja heidän lähtökohtansa ovat kovin erilaiset.

Asenne ja motivaatio ovat osa työkykyä. Näillä voidaan kompensoida puutteita ammatillisessa osaamisessa ja minimoida sairauden aiheuttamia rajoitteita. Asenne on ikään kuin se suurennuslasi, jonka läpi tarkastelemme ympärillämme olevaa maailmaa. Parkes Robinson on sanonut, että motivaatio on sitä, että unelmien ylle vedetään työhaalarit.

Myönteinen asenne ja hyvä motivaatio eivät ole syntymän yhteydessä saatuja lahjoja, ikään kuin niitä joko on tai ei ole. Ne ovat pikemminkin hankittuja ominaisuuksia, jotka eivät valitettavasti periydy sukupolvelta toiselle. Jokainen sukupolvi ja jokainen yksilö joutuu ponnistelemaan ja näkemään vaivaa niitä löytääkseen.

Myönteinen asenne voi auttaa ihmisiä saavuttamaan poikkeuksellisia päämääriä. Kun asenne on kohdallaan, tulevaisuus näyttää kirkkaalta ja nykyhetkikin on paljon nautittavampi. Tällaiset ihmiset ovat kuin kimalaiset. Aerodynamiikan teorian mukaan, joka on todistettu tuulitunnelikokeissa, kimalaisen ei pitäisi kyetä lentämään. Kimalaisen koon, painon ja ruumiinmuodon suhde sen siipien kärkiväliin on sellainen, että on tieteellisesti mahdotonta, että se voisi lentää. Kimalainen kuitenkin jatkaa lentoaan täysin tietämättömänä tieteellisestä teoriasta.

Joitakin ihmisiä pienet vastoinkäymiset saattavat murtaa. Toisille suuretkin vastoinkäymiset ovat mahdollisuus voittoon ja kasvuun. Luther käänsi Uuden Testamentin ollessaan Wartburgin linnaan suljettuna. Beethoven oli melkein täysin kuuroutunut ja murheen murtama säveltäessään suurimpia teoksiaan.

Voisiko näitä ajatuksia soveltaa myös yhteisten asioiden hoitoon? Kykenemmekö näkemään vanhuksemme tärkeänä väestönosana, josta on kunnia pitää hyvää huolta? Ovatko lapsemme niin tärkeitä, että heidän hätähuutoansa kuullaan ja siihen myös vastataan? Onko perheiden selviäminen omasta ahdistavasta arjestaan yhteiskunnalle oikeasti tärkeä asia, vai puhummeko vain korulauseita?

Jos rehellinen vastauksemme yllä oleviin ja muihin samankaltaisiin kysymyksiin on myönteinen, meillä on myös moraalinen velvollisuus pyrkiä löytämään ratkaisuja. Pitkällä tähtäimellä ennaltaehkäisy on halvempaa kuin jo syntyneiden vaurioiden korjaaminen. Jos meillä on hyvä tahto höystettynä myönteisellä asenteella, löydämme melko varmasti oikean tavan priorisoida asioita.

Mitä jää saldoksi vuodesta 2006?

Kirjoittaja:
Björn
,
20.12.2006
,
aiheet: Kunnallispolitiikka ja Lehtiartikkelit
. 0 kommenttia

On 12. joulukuuta. Aamulla +5 astetta. Tuuli ulisee puissa. On pimeää, vetistä, synkkää. Ihan niin kuin eläisimme lokakuun alkupuolta. Ei joulukuun puolessavälissä tällaista keliä pitäisi olla. Nythän pitäisi olla lumi maassa ja hyvät hiihtokelit.Mieleen tulee vähemmän laulettu joululaulu, jonka englanninkielisessä tekstissä kysytään: “Tämä on joulu ja mitä me olemme tehneet?” Johtuuko tämä Pohjolan poikkeava ilmasto tähän aikaan vuodesta ihmiskunnan toimista, vai onko tämä vain luonnonoikku, josta keskiarvot syntyvät?

Siteeraamaani joululaulua Arja Koriseva on levyttänyt suomeksi vuonna 1991. Siinä teksti on muotoiltu hieman toisin ja kysymys on muuttanut muotoa ikään kuin rukoukseksi: “Näin pääsimme Jouluun, on valkea maa, vaan ystävät rakkaat, on toivottavaa, että jouluilon jälkeen vielä iloita vois ja tulevat päivät veis pelkomme pois.” Laulun edetessä teksti hieman muuttuu: “…jos jouluilon jälkeen vielä iloita vois, ei parempaa lahjaa nyt toivoa vois.”

Joulun alla on hyvä pysähtyä pohtimaan niitä elämän pieniä tai suuria ihmeitä, joista on pitkäaikaista tai peräti pysyvää iloa. Hyvä ystävä, läheinen ihminen, puoliso, omat vanhemmat tai lapset. Toisille usko Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen tuottaa suurta iloa, enemmän kuin parhain maallinen joululahja. En ole joululahjoja vastaan, mutta on myös olemassa lahjoja, joita ei voi ostaa rahalla.

Kuluvan vuoden siirtyessä historiaan on myös terveellistä tutkailla omia aikaansaannoksiaan. Mitkä olivatkaan päämääräni vuoden alkaessa? Olenko saavuttanut tavoitteeni? Olenko tehnyt oikeita asioita ja jos olen, olenko tehnyt oikeat asiat oikein? Saattaa kuulostaa jahkailulta, mutta näitä kysymyksiä on hyvä henkilökohtaisesti pohtia, vaikkapa tällaisen poikkeavan joulukuisen päivän pimeänä iltana kun ei uloskaan tee mieli mennä. Liike-elämässä tällaiset oman toiminnan tutkisteluun tähtäävät kysymykset ovat seuraavan vuoden toiminnan perusta.

Entäpä tämä kysymys: Olemmeko Kuopion kaupungin luottamushenkilöinä tehneet oikeita ja oikeudenmukaisia linjauksia ja päätöksiä? Työn alla on suuria kaupungin ja kaupunkiseudun tulevaisuuteen vaikuttavia linjauksia, joissa meillä ei ole varaa epäonnistumiseen. Mikä sitten auttaa meitä onnistumaan? Varmaankin yhteistyö valtuustoryhmien sisällä ja välillä sekä valtuutettujen ja virkamiesten välillä. Toinen tärkeä onnistumisen edellytys on toistemme kunnioittaminen näkemyseroista huolimatta. Kolmas avain onnistumiseen on ehkä siinä, että me kaikki sitoudumme tekemään parhaamme oman kotikaupunkimme ja sen asukkaiden yhteiseksi hyväksi.

Hyvää Joulua ja paljon iloisia onnistumisia vuodelle 2007!

(Artikkeli julkaistu ViikkoSavo-lehdessä 13.12.2006 sivulla 10)

Voiko media päättää kuka tulee valituksi?

Kirjoittaja:
Björn
,
28.11.2006
,
aiheet: Eduskuntavaalit 2007 ja Lehtiartikkelit
. 3 kommenttia

Savon Sanomissa toimittaja Jukka Patrakka kirjoittaa näyttävästi sunnuntaina 26.11. arviotaan puolueiden ja eri ehdokkaiden mahdollisuuksista maaliskuun vaaleissa. Analyysi pyrkii varmaan olemaan objektiivinen, mutta siinä on selvästi nähtävissä ohjaileva ja asenteellinenkin sävy. Jutussa on kaksi väliotsikkoa, joista ensimmäisessä annetaan ymmärtää, että ääniä siirtyy yhdeltä ehdokkaalta toiselle ikäänkuin äänet olisi jo annettu. Toisessa väliotsikossa käydään käsiksi yhden puolueen (KD) mahdollisuuksiin epäsuorasti toteamalla, että ehdokkaista on vajetta. Otsikon alla oleva teksti käsittelee kristillisdemokraatteja vain 29 %:n osuudella, joten otsikko tuskin on edustava tekstiin nähden ja mielestäni selvästi asenteellinen ja ohjaileva. En tiedä mitkä ovat toimittajan tavoitteet, mutta viesti on aika selvä.

Samalla asenteella Savon Sanomat kirjoitti neljä vuotta sitten, jolloin lehti oli ottamassa KD:ltä pois kansanedustajan paikkaa. Kukaan ei uskonut, että KD lisää kannatustaan Pohjois-Savon vaalipiirissä yli 100 %:lla verrattuna edellisiin ek-vaaleihin. Niin kuitenkin tapahtui. Vaalituloksen selvittyä Savon Sanomat oli hyvin hiljaa eikä korjannut selvää virhearviotaan. Nyt näyttää siltä, että sama meno jatkuu eikä virheistä opita mitään.

Viestini Teille, jotka edelleen pidätte kristillisiä arvoja kunniassa, on seuraava: Älkää antako median hämätä itseänne ja ohjailla ajatuksianne. Äänestäkää KD:tä ja tehdään yhdessä yllättävän hyvä tulos tälläkin kertaa - niin hyvä, että maakunnan valtalehden on pakko siitä kirjoittaa oman uskottavuutensa vuoksi. Itse olen sitoutunut tekemään työtä sydämellä ja iloisella mielellä niin paljon kuin pystyn, mahdollisimman hyvän tuloksen saavuttamiseksi. Jos haluat olla mukana tässä työssä, otapa yhteyttä!

Kirjoitus julkaistu Savon Sanomissa 5.12.2006 sivulla 11.

 

Porkkanaa vaiko keppiä?

Kirjoittaja:
Björn
,
1.11.2006
,
aiheet: Kunnallispolitiikka ja Lehtiartikkelit
. 0 kommenttia

(Artikkeli julkaistu ViikkoSavossa 1.11.2006)

Kaupunginvaltuutettu Ismo Vornasen kirjoitus (SS 28.10.) innosti minua selvittämään, mitä Kuopion ja lähikuntien yhdistyminen merkitsisi valtion suunnalta tulevina avustuksina.

Kuntajakolain uudistus on parhaillaan eduskunnassa työn alla. Uuden kuntajakolain on määrä astua voimaan vuoden 2007 alussa. Lakiesityksen mukaan yhdistymisavustuksia myönnetään kuntaliitoksiin, jotka toteutetaan vuosina 2008-2013.

Jatka artikkelin ‘Porkkanaa vaiko keppiä?’ lukemista