Aiheen 'Kunnallispolitiikka' arkisto

Poimintoja menneestä kahdesta viikosta

Torstaina oli mukava saada KD-lehti ja muistella kahden viikon takaisia 50-vuotisjuhlia. Ohjelma oli korkealaatuinen, juhlan juonto oli mallikasta ja juhlapuheet arvokkaita, kuten odottaa sopii. Nuoria olisin suonut juhlassa olevan enemmän. Henkilökohtaisesti iloitsin keskustelustani Norjan edustajan kanssa puolisoineen. Totesimme, että veljeni asuu samassa kaupungissa kuin he, nimittäin Hamarissa.

Tahdon näin blogini välityksellä kiittää Päiviä, Peteriä, Marjoa, Saria, Esaa, Merjaa, Kristiinaa, Joukoa ja muita upeasta juhlasta ja tietysti myös Bjarnea, Toimia, Eskoa ja Rainoa erittäin arvokkaasta panoksesta suomalaisen yhteiskunnan hyväksi.

Vapunaattona ja vappuna järjestimme yhteiskristillisen tapahtuman Kuopion torilla. Se oli menestys ja se innosti meitä ajattelemaan seuraavaa yhteistä liikkeellä oloa koulujen päätösviikonloppuna. Olimme liikkeellä lime-vihreissä t-paidoissa, joiden selässä lukee iHME.

Lauantaina 3.5. Kuopion paikallisosasto järjesti rollaattorimarssin kahdessa vanhusten palvelutalossa. Tämä sopi henkilökunnan kannalta paremmin kuin 10.5. äitienpäiväjärjestelyjen vuoksi. Saimme lämpimän vastaanoton ja palautteen. Toisen tilaisuuden päätteeksi eräs mieshenkilö nousi kiittämään ja sanoi iltapäivän olleen tämän kevään kohokohta. Molemmissa taloissa sain pitää lyhyen hartauden.

Keskiviikkona 7.5. Savon Sanomat julkaisi mielipidekirjoitukseni sivun ykköspaikalla. Aihe liittyi Kuopion kaupungin harjoittamaan tukipolitiikkaan ja heinäkuun lopun rock-festivaaliin, joka on aiheuttanut paljon kiusaa kaupunkilaisille, varsinkin viime kesänä. Olen saanut paljon myönteistä palautetta ja pari kielteistä kommenttia nimimerkillä. Olen ilmeisesti onnistunut herättämään keskustelua kaupunkilaisten viihtyvyyteen vaikuttavasta asiasta.

Huomenna on tiivis päivä. Aamupäivällä paikallislehden toimitukseen kunnallisvaaleihin liittyvää juttua varten ja loppupäivä meneekin sitten Kuopion kaupunginvaltuuston kokouksen merkeissä.

Hallitus - minne menet ja mitä teet?

Valtakunnansovittelija Juhani Salonius jaksoi hioa sopua Tehyn ja kuntatyönantajan välille runsaan viikon ennen kuin totesi tehtävän mahdottomaksi. Eilen hän sitten siirsi tehtävän ulkopuoliselle yhdeksänjäseniselle sovittelulautakunnalle, jonka johtoon tulee arkkiatri Risto Pelkonen. Salonius itse ei ilmeisesti ole lautakunnan jäsen, mutta hän johtaa työtä. Lautakunta aloittaa haastavan työnsä mahdollisimman pian. Kiistan osapuolten edustajien on osallistuttava lautakunnan työhön, mutta sen tekemää esitystä ei kuitenkaan ole pakko hyväksyä.

Lautakunnan työn takaraja on marraskuun 19. päivä, jolloin Tehyn joukkoirtisanoutuminen astuu voimaan. Jos siihen mennessä ei päästä sopuun, uhkaa Suomen suuria sairaaloita todellinen kaaos, jonka seuraamuksia voi vain aavistaa. Rivistä poistuvia sairaanhoitajia ei voi korvata millään. Esimerkiksi KYSin johtajaylilääkäri Jorma Penttinen sanoi höpö höpön-puheiksi arvailuja, että lääketieteen kandidaatit voisivat hoitaa sairaanhoitajien tehtäviä synnytyssaleissa.

Mitä tekee maan hallitus pääministeri Matti Vanhasen johdolla? Katsoo omahyväisenä vierestä kun maa ajautuu kriisistä toiseen. Puoluesihteeri Sari Essayah arveli tänään Pohjois-Karjalassa, että Vanhasen kakkoshallituksen loru on lopussa ja suotuisan talouskehityksen eväät on syöty puolessa vuodessa. EU:n edessä ollaan rähmällään Suomelle tärkeissä asioissa ja kotimaasta häviää työpaikkoja vinhaa vauhtia. Kunnat ajetaan tieten tahtoen taloudelliseen ahdinkoon ja sillä tavalla keppiä käyttäen hallitus yrittää pakottaa kuntia liitoksiin.

Peruskoulutuksen valtionosuuksia on muutettu ja seurauksena on, että jotkut isot kunnat joutuvat maksamaan valtiolle siitä, että järjestävät perusopetusta. Esimerkiksi Kuopio menettää perusopetuksen valtionosuuksia yli 3 miljoonaa euroa vuonna 2008 ja vaikka kaupunki vuoden 2008 budjetissa on esittänyt tälle täyttä kompensaatiota, tarkoittaa se kuitenkin 17 opettajan työpanoksen vähentämistä jo sovitun palkkaratkaisun vuoksi. Jos sairaanhoitajat saavat palkkavaatimuksensa läpi, on moni suomalainen kunta konkurssikypsä ilman hallituksen väliintuloa ylimääräisten valtionosuuksien muodossa.

Kolmen viikon päästä em. lautakunnalla pitäisi olla sovitteluratkaisu olemassa. Jos hallitukselta ei tänä aikana tule mitään uutta esitystä, se on menettänyt uskottavuutensa ja joutaa vaihtoon. Uudet vaalit kesken vaalikauden olisi Suomen oloissa melko harvinainen tilanne. Sähköä on siis ilmassa seuraavien viikkojen aikana. Nyt kannattaa olla hereillä ja jos mahdollista on, välttää sairastumista!

“Parasta ennen”

PARAS-hanke etenee myös Kuopion kaupunkiseudulla. Kuopion kaupunki ja Karttulan kunta ovat aloittaneet selvitykset mahdollista kuntaliitosta silmällä pitäen. Virkamiehet ovat jo edenneet ripeästi ja tehneet yksityiskohtaisen suunnitelman etenemisen aikataulusta ja toimenpiteistä.

Prosessia “valvoo” poliittinen ohjausryhmä, jossa on edustus kummankin kunnan kaikista valtuustoryhmistä. KD:llä on hyvä edustus ohjausryhmässä, sillä sen puheenjohtajaksi tuli kokenut KD-vaikuttaja Markku Huttunen Karttulasta ja itse olen myös ryhmän jäsen. Ryhmä kokoontui ensimmäiseen istuntoonsa eilen Kuopion kaupunginhallituksen kokoushuoneeseen. Siinä sovittiin prosessin jatkosta.

Jälkiruokaa

Eilisiltainen Kuopion kaupunginvaltuuston kokous loppui yllättävän aikaisin - jo kello 20.50. Kaupunginvaltuusto päätti olla ostamatta Kanttilaa kaupungille. Se oli mielestäni oikea päätös. Kaupungin strategia on luopua turhasta omistuksesta, varsinkin jos se aiheuttaa suuria menoja. Kanttilasta olisi ollut kaupungille huomattavia kuluja.

PARAS-hankkeen käsittelyn aikana Kokoomuksen Vornanen ja Kantanen nokittivat Keskustaa ja keskustalaisia maanomistajia ”tilus-intresseistä” Siilinjärvellä ja vyöryttivät Siilinjärven haluttomuuden kuntaliitokseen Kuopion kanssa Keskustan syliin. Keskusta kuittasi Markku Rossin suulla: “Mahtaa olla Jyrki Kataisella omat tilus-intressinsä kun itse asettui vastustamaan kuntaliitosta.”

Varsinaisen herkkupalan tarjosi Vasemmistoliiton Erkki Virtanen. Kun valtuusto käsitteli aloitetta nimetä rakenteilla oleva Saaristokatu Ellen Thesleffin (kuopiolainen taiteilija) tieksi, Virtanen otti esimerkin Jyväskylästä ja sanoi: “Cygnaeuksen kadulla poliisi ei ole voinut sakottaa ketään ylinopeudesta, koska yksikään poliisi ei osaa kirjoittaa kadun nimeä oikein. Mikäli Saaristokatu nimetään Ellen Thesleffin tieksi, tässä uhkaa käydä samoin.” Aloite ei mennyt läpi.

Sijaitseeko perintö kurkihirressä?

Mikä on sellainen tehtävä, josta maksettava korvaus ei ole missään suhteessa työn määrään ja vaativuuteen? No, sehän on tietysti kunnallinen luottamustehtävä. Työtä on niin paljon kuin jaksat tehdä, mutta palkkio on pieni eikä siitä kerry edes eläkettä.

Minulla menee tänään koko päivä aamusta iltamyöhäiseen, ehkä jopa yöhön, näiden tehtävien parissa. Tämänpäiväisen Kuopion kaupunginvaltuuston kokouksen asialista on pitkä ja käsiteltävänä on isoja ja kaupungin kannalta merkittäviä asioita. On PARAS-hankkeeseen liittyviä asioita, sosiaali- ja terveystoimen budjettiylityksiä ja Kanttilaa.

Kävin eilen illalla vielä “sillä silmällä” katsomassa Kanttilan kiinteistöä. Minna Canthin perintö on arvokas, mutta kiinteistö on erittäin huonossa kunnossa päältä ja sisältä (tehtyjen kartoitusten perusteella). Polttavin kysymys onkin: Miten säilyttää perintö ja samalla toimia oikein ja viisaasti itse rakennuksen kanssa? Tähän kysymykseen liittyy muita alakysymyksiä. Missä perintö sijaitsee? Muutamissa alkuperäisissä hirsissäkö vaiko oletetussa kuistissa, jossa Minna on istunut? Mitä Minna itse ennakkoluulottomana naisena olisi ajatellut? Häviääkö Minnan perintö, jos kiinteistöön tuleekin asuntoja? Entä jos kiinteistö korjataan kaupungin kultturitoimen käyttöön eikä kaikkia mikrobivaurioita saada korjattua ja myöhemmin ilmenee, että rakennuksessa työskentely on terveydelle vaarallista tai jos työskentely aiheuttaa pysyvän työkyvyttömyyden? Onko se silloin viisasta Minnan perinnön vaalimista?

Kanttila on saanut runsaasti huomiota osakseen. Viimeksi Hesarin yleisönosastolla (HS 18.8.2007). Nyt on pakko päättää mitä sen kanssa tehdään. Vaikea päätös, eikä liika tunteilu auta. Mutta muita - tärkeämpiäkin - asioita listalla on. Tästä illasta tulee piiiiitkä…

Quo vadis, Kuopio?

Minne menet? Mitä palveluja tarjoat? Mitä palveluja tuotat? Mitä palveluja ostat? Kuinka monta ihmistä työllistät? Kuinka paljon kuntalaisia verotat?

Näitä kysymyksiä pohdimme taas eilen kaupunginjohtaja Parosen johdolla valtuustoryhmien ja kaupunginhallituksen puheenjohtajien kesken. Olimme yhtä mieltä siitä, että konkreettisia toimia kaivataan kiireesti, mutta mitä nämä toimet ovat, siitä on jo paljon vaikeampi päästä konsensukseen.

Haasteemme on asettaa ytimekäs ja selkeä raami kaupungin taloudelle ulottuen vuodelle 2009 asti. Syömävelkaa ei oteta, mutta kannattaviin investointeihin voidaan lainata. Keskustan ryhmänjohtaja esitti, että henkilökuntaa tulee karsia. Kuulostaa helpolta ratkaisulta, mutta mistä sitten karsitaan? Ei ainakaan vanhustenhuollosta ja sosiaalitoimesta, jossa ei pärjätä nykyisilläkään resursseilla! Tai sitten määritetään ne palvelut, joita ostetaan ulkoa.

Yksi huomioitava seikka tässä on se, että stressi tappaa luovuuden ja kehittämisen. Ja kun on koko ajan kiire, jää asioita tekemättä ja tämä rassaa tunnollisen työntekijän mieltä. Lopputuloksena saattaa olla työntekijä tai kokonainen työyhteisö, jossa kukaan ei viihdy ja kaikki tekee vain sen, mitä on pakko tehdä.

Yksi pieni esimerkki. Olen käyttänyt kaupungin palvelinta kahden vuoden ajan. En edelleenkään pysty avaamaan sellaisia liitetiedostoja, joiden otsikossa on ää tai öö. Olen siitä huomauttanut muutaman kerran, mutta muutosta ei ole tullut. Niinpä olen joutunut pyytämään lähettäjää poistamaan pilkut otsikosta ja lähettämään postin uudelleen. En epäile hetkeäkää, etteikö taustalla oleva vika olisi korjattavissa. Atk-järjestelmien ylläpidossa työskentelevät henkilöt eivät vain ole ehtineet, muistaneet tai jaksaneet korjata vikaa.

Kuinka suuri on vahinko, jos ihmisiin kohdistuvissa palveluissa jää olennaisia asioita tekemättä, koska henkilökunta ei ehdi, muista eikä jaksa?

Back on track eli takaisin radalla

Tänä kesänä on tapahtunut niin monta tavallisuudesta poikkeavaa asiaa, että suoraan sanoen olen unohtanut tämän kirjoittamisen. Tänään havahduin jälleen erään sähköpostin kautta. Mietin ensimmäistä kertaa vakavissani, pitäisikö hankkia kommunikaattori, jotta voisin kirjoittaa myös silloin kun en ole oman tietokoneeni äärellä.

Viimeisen puolentoista viikon aikana olemme vaimoni kanssa olleet muuttamassa kaikkien kolmen lapsemme ja yhden vävymme tavaroita heidän muuttaessaan Porvoosta, Helsingistä ja Jyväskylästä takaisin Kuopioon. Näin olemme myötävaikuttaneet siihen, että Kuopion kaupungin väkiluku on kasvanut neljällä ja lokakuun lopulla vielä yhdellä, kun ensimmäinen lapsenlapsemme syntyy. Tätä menoa Kuopiossa ylitetään piankin 100 000 asukkaan raja!  ;-)

Heinäkuun jälkimmäisellä puoliskolla olimme viikon Kyproksen Pafoksella, jossa meillä on ystäviä. Tarkoituksenamme oli viettää lomaa, mutta pari viikkoa ennen lähtöä suunnitelmamme muuttui ja päädyimme osallistumaan Esa Saarisen seminaariin, joka sattui olemaan juuri samalla viikolla. Mukana luennoimassa oli myös Pekka Himanen ja minulla oli mahdollisuus käydä useampi keskustelu kummankin filosofin kanssa. Iloitsin sekä näistä keskusteluista että koko seminaarista, joka antoi minulle paljon uusia  ajatuksia ja  pohdintaa omaan työhöni kouluttajana. Oman kokemukseni perusteella rohkenen suositella seminaaria kaikille, jotka eivät pelkää ajatella uusia ajatuksia. Samalla saimme kyllä aurinkoa ja lämpöä tarpeeksi asti ja ennätimme tavata ystäviämmekin. Arjen huolet olivat kaukana mielestä. Lähes täydellinen viikko siis.

Eilen täytin kalenteriani syksylle. Lokakuu on jo aivan täynnä koulutuksia ja varauksia   on jo tammikuulle 2008 asti. Lokakuun lopussa ja marraskuun alussa käydään vilkasta keskustelua Kuopion kaupungin budjetista vuodelle 2008 ja lisää säpinää syksylle tuo Kuopion kaupungin ja Karttulan kunnan PARAS-aiheiset neuvottelut, jotka pyörähtävät käyntiin jo tässä kuussa.

Iltauutisten yhtenä pääaiheena oli eilen pörssikurssien huomattava lasku koko maailmassa. Lasku lähti liikkeelle Aasiasta ja se vaikutti myös Helsingin pörssissä noteerattaviin osakkeisiin laskevasti, vaikka onkin järjellisesti vaikea perustella miksi näin tapahtuu. Yksi johtopäätös on ainakin se, että globaalitalous on tosiasia. Tavallisen asuntovelallisen ja osakesäästäjän kukkaroon vaikuttaa merkittävällä tavalla se, mitä maailmassa tapahtuu. Voi perustellusti kysyä, mitä tekemistä USA:n asuntolainapolitiikalla on suomalaisen asuntovelallisen kanssa? Ei äkkiä ajatellen paljoakaan ja kuitenkin on. Juuri siksi, että olemme osa tätä globaalia taloutta.

Viikko sitten kävimme vaimoni kanssa päiväseltään Kotkassa tervehtimässä Esko ja Kaarina Almgrenia. Maittavan lounaan jälkeen saimme Eskon asiantuntevalla opastuksella tuntumaa Kotkan kaupungin menneisyyteen ja nykypäivään pari tuntia kestäneen kiertoajelun aikana. Nautimme suuresti keskusteluistamme isäntäpariskunnan kanssa, joka tuntee sekä Suomen poliittisen lähihistorian että KD:n vaiheet 1970-luvulta tähän päivään.

Vielä on yksi kesäkuukausi jäljellä. Nauttikaamme siitä, sillä kokemuksen mukaan edessämme on pitkä syksy ja talvi.