Björn Cederberg

Savon Sanomien ja ViikkoSavon pitkäaikainen toimittaja arvioi lauantaina 10.2.2007 ViikkoSavo-lehdessä Kristillisdemokraattien mahdollisuuksia tulevissa eduskuntavaaleissa. Ihan mukavaa luettavaa, mutta muutamia tarkennuksia ja kommentteja se kyllä vaatii.

Neljä vuotta sitten täkäläinen sitoutumaton valtalehti ei antanut meille etukäteen mitään mahdollisuuksia säilyttää paikkaamme, joka oli tullut vaaliliitossa keskustan kanssa vuoden 1999 vaaleissa. No, me tiedämme että rukouksen ja kovan työn tuloksena tuo ihme tapahtui. Kristillisdemokraatit kasvattivat äänimääräänsä yli 100 %:lla verrattuna vuoteen 1999 ja säilyttivät paikkansa ilman vaaliliittoa suuremman kanssa. Se oli kova pala monille, koska paikallamme oli monta ottajaa. Näin jälleen kerran osoitimme, että gallupit ovat gallupeja ja äänestäjä osoittaa tahtonsa ja voimansa vaalikopissa.

Nyt edessämme ovat vuoden 2007 eduskuntavaalit ja sama kirjoittelu toistuu. Toimittaja Heiskanen ottaa ontuvasti vertailun kohteekseen vuoden 2004 kuntavaalien tulokset. Mielestäni kuntavaalien perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä siitä, miten käy eduskuntavaaleissa. Miksi ei? Jo sen vuoksi, että panostukset eduskuntavaaleihin ovat aivan toista luokkaa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että toteutunut budjettini vuoden 2004 kuntavaaleissa oli 160 euroa, jolla sain 191 ääntä. Nyt puhutaan moninkertaisesta panostuksesta ja se tulee myös näkymään tuloksissa. Mm. tästä syystä kuntavaaleja ja eduskuntavaaleja ei voi verrata keskenään, jos tavoitteena on olla objektiivinen.

Juuri se seikka, että panostus on huomattava – sekä käytetyssä ajassa että rahassa mitattuna – osoittaa toimittaja Heiskasen johtopäätöksen vajavaisuuden. Hän nimittäin päättelee, että kaikki työ tehdään yhden tietyn ehdokkaan läpi saamiseksi. Työtä tehdään kyllä hartiavoimin sen eteen, että tulevassa eduskunnassa istuu edelleen kristillisdemokraatti Pohjois-Savosta. Kuka hän on, se selviää viimeistään 19.3.

Omasta puolestani voin sanoa, että minä ja upea tukiryhmäni tulemme yhdessä tekemään kaikkemme, että tulos olisi meidän kannaltamme paras mahdollinen. Uskon, että olemme kulkemassa kohti uutta ihmettä. Ihmeen keskipisteessä on tavallinen ihminen – äänestäjä.

Lupasin kirjoittaa eilen, mutta aika loppui kesken.

Tahdon näin blogini välityksellä kiittää kaikista korteista, sähköposteista ja tekstiviesteistä, joita eilen sain. On hyvin rohkaisevaa huomata, että ympärillä on paljon ystäviä. Sananlaskujen kirjassa 17:17 todetaankin osuvasti ystävyydestä näin: “Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä”.

Tänä iltana keskustelin puhelimessa monivuotisen hyvän ystäväni Antti Koskenpään kanssa. Antti on KD:n eduskuntavaaliehdokkaita Oulun vaalipiirissä. Keskustelimme tähänastisista kokemuksistamme ja totesimme kumpikin, että kävi vaaleissa sitten miten tahansa, olemme jo voittaneet paljon. Olemme jo nyt monia arvokkaita kokemuksia rikkaampia ja ehkä kaikkein suurin voitto on oman itsensä voittaminen.

KD:n vaalivankkurit vyöryvät lauantaina 17.2. Siilinjärven torille klo 10. Tulkaa mukaan, ystävät! 

Ensimmäiseksi tahdon kiittää teitä kaikkia ystäviä, jotka eri tavoin olette kuluvan viikon aikana minua rohkaisseet matkallani kohti eduskuntaa! Vielä on viisi viikkoa tiukkaa työntekoa ja sitten voimme jännätä, miten vaaleissa meni ja kenelle Pohjois-Savon äänestäjät antoivat mandaatin eduskuntaan seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Uskon lujasti omiin mahdollisuuksiini ja omaan osaamiseeni, niin politiikan kentällä kuin muissakin ympyröissä. Eduskunnassa kielitaidosta on ehdottomasti hyötyä ja sitä minulla riittää kansainvälisiin ympyröihin asti. Rakennetaan yhdessä yllätys! Palikat ovat kasassa – enää puuttuvat vain äänet ja siihen minä tarvitsen Sinun apuasi!

Tänään (10.2.) olin muutaman muun KD-ehdokkaan kanssa Nilsiän torilla jututtamassa ihmisiä ja kyselemässä heidän tuntojaan tämän hetken Suomesta. Nilsiän torilta Tahkon kautta kotiin Kuopioon. Nopea vaatteiden vaihto ja sitten Kuopion kaupungintalon juhlasaliin, jonne Suomi-Kiina-seura, Savonia-Amk ja Kuopiossa asuvat kiinalaiset olivat järjestäneet kiinalaisen uuden vuoden juhlan. Nyt alkoi kultapossun vuosi, kiinalaiset odottavat tästä vuodesta paljon.

Ilta sujuikin sitten yllättävällä tavalla. Vaimoni oli sopinut erään ystävämme kanssa siitä, että hän opettaa meille salsan alkeet eli salsan perusaskeleet. Meitä oli opettajan lisäksi neljä oppilasta. Tanssi on vähän niin kuin kymmensormijärjestelmällä kirjoittaminen – ensin täytyy saada liikkeet selkäytimeen, sen jälkeen se menee omalla painollaan. Vaikeus on vaan siinä, että askeleiden saaminen selkäytimeen vie aikaa ja tällä hetkellä sitä ei liioin ole ylimääräistä. Onneksi vaimoni on kärsivällinen!

Nähdäänkö ystävänpäivänä 14.2. Kuopion torilla? Olen siellä ainakin Radio Dein 5-vuotisjuhlassa mukana klo 11 alkaen, luultavasti jo ennen sitä. Tulethan mukaan!

Video on katsottavissa myös Eduskuntavaalit 2007 -alasivulla sekä YouTubessa.

Suostuessani kansanedustajaehdokkaaksi tiesin sen tarkoittavan tulevina kuukausina paljon työtä. Työntekoa en ole koskaan pelännyt, sillä siihen totuin pikkupojasta asti ja olen ollut ansiotyössä 16-vuotiaasta lähtien. Kuitenkin viime viikkojen työtahti on ollut sellainen, etten ihan heti muista moista. On joutunut tottumaan siihen, että jatkuvasti on yhtä aikaa monta palloa ilmassa. Keskittyminen ei saa herpaantua ja päämäärän tulee olla koko ajan kirkkaana mielessä. Ja silti – työssä pitää olla ilo mukana eikä huumoriakaan sovi unohtaa.

Sunnuntaina 28.1. illansuussa lähdin kohti Kouvolaa, jossa minua odotti kuudentoista aikuisopiskelijan ryhmä. Kyseessä oli työttömien ohjaavan koulutuksen kurssi, jossa olin ohjaamassa opiskelijoita kolmen päivän ajan. Ensimmäinen päivä oli luennointia pääasiassa työkyvystä, sen ylläpitämisestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Kaksi seuraavaa päivää olivat opiskelijoiden henkilökohtaista ohjausta, lähtökohtana kunkin opiskelijan oma terveystilanne. Normaalin työpäivän päälle tein vielä hotellista käsin kirjoitustyötä seuraavan päivän puolelle. Siinä syntyi mm. Hyvä kysymys-palstan kirjoitus 31.1. ilmestyneessä ViikkoSavo-lehdessä ja vastaukset yhteen vaalikoneeseen.

Kotona olin ke-iltana klo 21.30. Seuraavana päivänä kirjallisia töitä, rakennuslautakunnan kokous ja illalla vielä SAK:n vaalipaneeli. Sen päälle vaimoni ja kahden ystävän tapaaminen teekupposen merkeissä. Tänään on puhelin ollut ahkerassa käytössä, samoin tietokone, netti ja sähköposti.

Huomenna lauantaina on ohjelmassa häät ja niiden myötä luova tauko työntekoon – tosin vain puolen päivän mittainen.

Summa summarum: Jos et pelkää työtä, pidät haasteista, haluat oppia uusia asioita ja sinulla on tahto vaikuttaa yhteisiin asioihin, minulla on sinulle ehdotus: Ryhdy kansanedustajaehdokkaaksi!

Turvallisesti takaisin koti-Suomessa ja rakkaassa Kuopiossa on mukava jatkaa työntekoa ja valmistautumista eduskuntavaaleihin.

Sunnuntaina 14.1. olin vaimoni kanssa Kairossa ja kävimme Gizan pyramidi-alueella. Siellä on kolmen peräkkäin hallinneen faaraon itselleen hautamonumentiksi rakennuttamat pyramidit lähellä toisiansa (Keops, Kefren ja Mykerinos – kreikankielisten nimien mukaan). Uskaltauduimme Kefrenin pyramidin sisään hautaholviin asti, vaikka meikäläinen pitkänä miehenä sai kulkea nelinkontin kuin simpanssi kun käytävä paikoin oli vain n. 1,2 metriä korkea. Alueella vierailumme aikana eräs yltiöpäinen turisti kiipesi Keopsin pyramidin huipulle ja toiselta puolelta alas ja pääsi alas tullessaan poliisin “hellään syleilyyn”.

Kairon museo on aivan käsittämätön paikka – suosittelen lämpimästi vierailukohteeksi!

Oli virkistävää pulikoida Punaisessa meressä ja katsella allaan parveilevia kirkkaan värisiä kaloja. Aurinko paistoi sopivasti ja suomalainen vaalea iho sai hieman tummemman sävyn.

Oli kiva tulla takaisin Suomen talveen ja lumitöihin pääsi jo samana yönä. Nyt tammikuun pakkaset pitävät Suomi-neitoa hyytävässä otteessaan. Kylmä menee helposti luihin ja ytimiin, mutta on se sentään parempi kuin jatkuva sade ja loska.

Lomalla tein myös töitä, olihan Kuopion kaupunginvaltuuston seuraava kokous heti kotiinpaluuta seuraavana maanantaina. Jotenkin se vain on erilaista työntekoa, kun ei kellon perässä tarvitse kulkea.

Löysin John C. Maxwellin kirjasta “Asenne” presidentti Theodore Rooseveltin toteamuksen: “Kaikkein tärkein yksittäinen menestyksen taustatekijä on taito tulla toimeen ihmisten kanssa.” Tämä on puhutteleva lause ja tahdon jakaa sen lukijani kanssa.

Tänään keskiviikkona ja huomenna torstaina löydät minut Kuopion torilta Tammimarkkinoiden ihmisvilinästä. Tulepa juttelemaan, minut on aika helppo bongata. Saattaa olla, että kaulaani lämmittää oranssinvärinen kaulaliina.

Tänään on ollut varsin mielenkiintoinen päivä. Se alkoi klo 5.30 herätyksellä ja kohta sen jälkeen aamujumpalla ja venyttelyllä. Sitten nettipäiväkirjaan kirjoittaminen ja aamupuuron keittäminen. Aamutoimien jälkeen suunta Kuopiohallia kohti, jossa perinteiset joulumarkkinat ja siellä oma pöytä.

Pidän ihmisten kohtaamisesta. Koen, että työni on minua siihen opettanut. Olen tehnyt noin 30 vuotta työtä ihmisten kanssa ja pidän työstäni. Tänään eräs minulle tuntematon henkilö sanoi, että toisesta ihmisestä pystyy muodostamaan melko hyvän kuvan 20:ssä sekunnissa. Hän sanoi sen minulle positiivisessä mielessä. Itse olen sanonut, että siihen menee noin kaksi minuuttia. Niin tai näin, melko nopeasti harjaantunut ammattilainen erottaa oleelliset piirteet toisessa ihmisessä.

Väkeä oli hallissa jatkuvana virtana myöhälle iltapäivään asti. Oli tuttuja ja tuntemattomia. Oli nuoria, lapsiperheitä, keski-ikäisiä ja eläkeläisiä, iloisia ja surullisen näköisiä, mielellään keskustelevia ja heitä, jotka eivät vastanneet tervehtimiseen. Siis kaikenlaisia ihmisiä. Vaalityö tässä vaiheessa vuotta saattaa ihmisiä ärsyttää ja se on aivan ymmärrettävää. Yhteisten asioiden hoitaminen herättää monenlaisia reaktioita. Joskus hieman sattuu, mutta voittopuolisesti kokemus on hyvin myönteinen.

Kahdeksan tuntia kului kuin siivillä, mutta oli mukava tulla omaan hiljaiseen kotiin nauttimaan kupillisen vihreää teetä – ja kaksikin. Upea päivä takana. Hyvää yötä!