Björn Cederberg

Tänään olin jälleen tekemässä radio-ohjelmaa Radio Deille. Olen näissä ohjelmissa ollut mukana jo kohta seitsemän vuoden ajan. Tänään nauhoittamassamme ohjelmassa pohdimme kristityn vastuuta yhteiskunnassa.

Olen vakaasti sitä mieltä, että yhteiskunnan kaikilla tasoilla tulisi olla ja tarvitaan kypsiä kristittyjä, joilla on sydän taivaallisissa, mutta samalla käärivät hihat ja ahkeroivat kaikenlaisissa maallisissa tehtävissä. Tarvitaan kristittyjä opettajia, lääkäreitä, sairaanhoitajia, virkamiehiä, myyjiä, taksinkuljettajia, rakennusmiehiä, lakimiehiä jne. Eräs vaimoni käyttämä sanonta on: “Sekaan – se on suolan paikka”. Vaimoni on kotitalousopettaja ja hän tietää mistä puhuu.

Olen seurannut Kauhajoen traagisten tapahtumien jälkeistä keskustelua. Asiantuntijat pohtivat ansiokkaasti väkivaltaisten elokuvien ja nettipelien vaikutuksia väkivaltafantasioiden juurtumiseen ihmisen mieleen niin syvälle, ettei hän pääse niistä irti muulla tavalla kuin niitä toteuttamalla. Tämä on aivan oikeaa pohdintaa, mutta näiden manifestaatioiden etiologia jää kokonaan pohtimatta. Ja jos taustalla olevaa syytä ei ymmärrä, on asian konkluusiokin vähintään ontuva. Jos sairauden taustalla oleva syy jää lääkärille epäselväksi, hoito usein epäonnistuu.

Miksi ihminen tulee niin täyteen silmitöntä vihaa toisia ihmisiä ja koko ihmiskuntaa kohtaan, että hän riistää mahdollisimman monen syyttömän ihmisen hengen ja lopuksi tuhoaa itsensäkin?

Monet ihmiset eivät pidä siitä, että heille siteerataan Raamattua. Siitä huolimatta teen sitä tässä. Jos me emme ymmärrä tai tahdo ymmärtää hyvän ja pahan välistä kamppailua, analyysimme ovat vajavaisia kuin yrittäisimme istua jakkaralla, jolla on vain kaksi jalkaa. Johanneksen evankeliumissa 10:10 Jeesus sanoi: “Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys” (vuoden 1938 käännös). Varas on paholainen ja hän on tällaisen käyttäytymisen taustalla oleva syy ja yllyttäjä.

Radio-ohjelmamme tulee muuten ulos Radio Dein taajuudella perjantaina 3.10. klo 19.00. Tervetuloa kuulolle!

Istuin tänään koko päivän koulutuksessa, jossa opiskelimme miten lukea kunnan tilinpäätöstä eli miten kunnan talouden tunnusluvut tukevat päätöksentekoa. Päivän anti oli erinomainen ja kouluttaja KHT Pasi Leppänen on todella asiansa osaava ja hän kertoo sen myös ymmärrettävällä tavalla käyttäen runsaasti rinnastuksia yksityishenkilön ja perheen taloudenpidosta.

Koulutussaliin kantautui tiedon murusia Kauhajoen aamupäiväisistä tapahtumista, mutta vasta kotiin tultuani sain siitä tarkempaa tietoa. Sana suru kuvaa nyt mieleni liikkeitä parhaiten. Tyttäreni opiskelee vastaavanlaisessa opinahjossa ja hän oli jo keskustellut runsaasti opiskelutovereidensa kanssa ja huomenna koulussa käsitellään tapahtunutta lisää.

Nyt on vakavan pohdinnan paikka. Nuorten hätä ja pahoinvointi purkautuu karmealla tavalla. Me olemme ylpeilleet loistavilla Pisa-tuloksilla samalla kun olemme jatkuvasti vähentäneet resursseja oppilaiden ohjauksesta ja kouluterveydenhuollosta tai jättäneet lisäämättä niitä mielenterveyspalveluihin. Paradoksaalista on, että Suomi on vauraampi kuin koskaan aikaisemmin, mutta suomalaiset näyttävät voivan henkisesti huonommin kuin koskaan aikaisemmin. Runsaassa 60:ssä vuodessa me olemme onnistuneet hävittämään sen pääoman, mitä sota ei voinut tuhota.

Nyt on tullut ennaltaehkäisevien toimenpiteiden aika. Meidän on avattava silmämme ja huomattava nuorten hätä ja myös vastattava siihen – nopeasti. Jos nuori joutuu odottamaan kuukausia pääsyä mielenterveyspalvelujen piiriin tai muulla tavalla kohdatuksi tulemista, ei suomalaisen yhteiskunnan resursseja käytetä järkevällä tavalla.

Jos jokainen suomalainen antaisi keskimäärin 100 euroa edellä mainittujen palveluiden kehittämiseen, saisimme kasaan noin 500 miljoonaa euroa. Sillä summalla voisi palkata noin 12500 terveydenhuollon ammattilaista vuodeksi tai vastaavasti 1250 henkilöä kymmeneksi vuodeksi, jos oletamme että palkka pysyy samana. 100 euroa olisi helppo antaa, jos näin kertyvät varat kohdentuisivat edellä mainitulla tavalla. Itse ainakin osallistuisin mielelläni sellaisiin talkoisiin. Maksettiinhan mittavat sotakorvaukset aikanaan talkoilla. Miksi ei nyt voisi toimia samalla tavalla? Jos eduskunta vain kiistelee määrärahoista, tehdään me kansalaiset jotakin. Kukahan aloittaisi keräyksen?

Tämäniltaisessa Kuopion kaupunginvaltuuston kokouksessa kuntavaalien lähestyminen sekä näkyi että kuului. Esityslistan läpikäyntiin ei olisi pitänyt mennä tuntia pitempään perusteellisenkaan keskustelun myötä. Nyt meni kaksi tuntia. Puolet keskustelusta meni asian vierestä ja lisäksi salissa kiersi aloitteita enemmän kuin tarpeeksi. Kuultiin selviä puoluepoliittisia painotuksia ja eräät valtuutetut himoitsivat päästä median kuvattaviksi. Yksi aloite oli räikeän populistinen ja sillä kyseinen valtuutettu halusi aivan ilmeisesti kalastella ääniä.

Seuraava valtuuston kokous on vasta kuntavaalien jälkeen, joten nyt oli viimeinen mahdollisuus yrittää vakuuttaa salissa ollutta yleisöä omasta pätevyydestä. Jotkut ilmeisesti ajattelevat, että kun itse täytyy päästä esille, päämäärä pyhittää keinot.

Peräänkuulutan suoraselkäisyyttä politiikkaan ja aivan erityisesti näin vaalien alla. Tahdon nähdä puhtaampaa politiikkaa.

Eilisessä Savon Sanomissa kirjoitettiin näyttävästi uudenlaisesta tavasta tehdä vaalityötä. Muutamat Kuopion kaupunginvaltuutetut ovat ottaneet Facebookin työkalukseen ihmisten ja potentiaalisten äänestäjien tavoittamiseen. Eräs haastateltu valtuutettu satsaa siihen erittäin voimakkaasti ja uskoo siihen kuin pukki sarviinsa.

Lapseni ovat mukana Facebookissa, mutta itse en ole siihen vielä tutustunut. Ehkä pitäisi. En ole edes aivan varma, olenko jonkun ystävärekisterissä mukana. Tämä on yksi sellainen asia, jossa hyvin näkyy sukupolvien välinen kuilu. Meistä vanhemman sukupolven edustajista riippuu, kasvaako kuilu umpeen vai ei.

Alkuillasta kävimme vaimoni kanssa kävelyllä kun aurinko oli hiljalleen laskemassa. Ihailimme syksyisen maalarin loistavia värivalintoja. Kävellessämme keskustelimme muun muassa siitä, kuinka nopeasti ja yhä kiihtyvällä vauhdilla tämä maailma on muuttunut ja yhä muuttuu. Onko sitten parempaan vai huonompaan?

Alkuviikko oli työntäyteinen kun viime hetkeen asti etsimme hyviä ehdokkaita listallemme. Viimeisen ehdokkaan kanssa täytimme suostumuslomakkeen tiistaina puolelta päivin, saimme paperit ajoissa keskusvaalilautakuntaan ja iltapäivällä hän oli jo vaalikuvauksessa.

Kuopiossa KD tähtää kolmen valtuustopaikan uusimiseen. Jos hyvin menee, meillä on mahdollisuus neljään ja jos me onnistumme kotiuttamaan kaikki ek-vaaleissa meille tulleet kuopiolaiset äänet, meille on luvassa viisi paikkaa ja niiden myötä kaupunginhallituksen tuoli.

Kilpailu äänistä on kuitenkin äärimmäisen kova – kovempi kuin neljä vuotta sitten. Kolmella suurella puolueella on täydet tai lähes täydet listat, kahdella keskisuurella on myös kova lista ja Perussuomalaiset hengittävät niskaamme hamuten ensimmäistä paikkaansa. Näissä asetelmissa ryhdymme Kuopiossa varsinaiseen vaalityöhön.

Nyt on siis aika huokaista ylöspäin ja kääriä hihat. Seuraavan kuukauden ajan sanonta “ora et labora - rukoile ja tee työtä” muistuttakoon meitä siitä, että tarvitaan molempia. Mitään arvokasta ja kestävää ei voi saavuttaa ilman rukousta ja kovaa työtä.

Visioni on, että tässä blogissani kuvaisin tuntojani ja mietteitäni matkalla kohti uudelleenvalintaa Kuopion kaupunginvaltuustoon. Olethan matkalla mukana!

Sain viime viikonloppuna yllättävällä tavalla rohkaisua. Puheenjohtaja Päivi Räsänen oli käymässä Kuopiossa vauhdittamassa vaalikampanjaamme. Kuopion torilla (lue “mualiman napa”) jututimme oikeita immeisiä ja tarjosimme heille vasta paistettuja vohveleita kahvin kera. Kävijöitä riitti jonoksi asti. Ehdokkaitamme oli mukana hyvä määrä ja jokaiselle riitti keskustelukumppani toriyleisöstä.

Kyyditessäni Päiviä Siilinjärvelle hän kertoi, että kaksi eri puolueista olevaa kuopiolaista valtuutettua kävi hänen puheillaan kehumassa KD:n valtuustoryhmää ja erityisesti sen yhteistyökykyä. Se tuntui hyvältä, koska kevät ja kesä olivat minulle raskasta aikaa.

Siilinjärven torilla ei ollut kovin paljon yleisöä, mutta me kaikki saimme rohkaisua siitä, että lyhyen ajan sisällä Siilinjärven osasto sai kaksi uutta kunnallisvaaliehdokasta. Näin miten suuri merkitys tällä oli kaikille paikalla olleille vastuunkantajille.

Päivi halusi käydä Kevättömän sairaalassa tervehtimässä sukulaisiaan ja tarjouduin ajamaan hänet sinne ja sieltä takaisin Kuopioon. Samalla päätin valtuutetun ominaisuudessa itsekin pistäytyä Kevättömässä kuulemassa henkilökunnan mietteitä, onhan siellä hoidossa kuopiolaisia vanhuksia ja henkilökunta on Kuopion kaupungin palveluksessa. Mutta minulla oli toinenkin syy vierailuun: olin toiminut sairaalan työterveyslääkärinä vuosina 1987-1996.

Keskustelin erään hoitajan kanssa, joka vaikutti jotenkin tutulta. Keskustelumme jatkuessa selvisi, että hoitaja tunnisti minut heti ja hänellä oli minulle myös asiaa. Kaksikymmentä vuotta aikaisemmin hän oli työskennellyt alueella muissa tehtävissä ja siinä saanut kroonisen ihottuman. Olin hoitanut hänen ihottumaansa, mutta myös ohjannut häntä hakemaan uudelleenkoulutukseen ihottuman vuoksi. Niin hän oli kouluttautunut perushoitajaksi ja nyt hän sai mahdollisuuden kiittää minua avustani kaksikymmentä vuotta aikaisemmin.

Ajaessamme takaisin Kuopioon keskustelimme Päivin kanssa siitä, että Jumalalla on tapansa rohkaista meitä jokaista. Hän tietää, että me sitä tarvitsemme. Päiville toivon ja rukoilen pikaista toipumista.