Björn Cederberg

Keskustelu aborteista on tervetullutta. Kun Euroopassa tehdään yksi abortti joka 25. sekunti, niin koko maailman vastaava luku on 1,5 aborttia joka sekunti eli 5400 aborttia joka tunti ja niin edelleen. Todella huimia lukuja.

Suomessa tehdään vuosittain noin 10 000 aborttia eli keskimäärin 27 aborttia joka päivä. Kymmenessä vuodessa Suomessa voisi siis olla laskennallisesti 100 000 lasta enemmän, jos he kaikki olisivat saaneet elää. Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että osa näistä lapsista olisivat syntyneet ympäristöön ja vanhemmille, joiden kyky tukea lapsen kasvua ja kehitystä olisi ollut vähintäänkin puutteellinen.

Itse olisin puoltamassa aborttia kahdenlaisessa tilanteessa:

1. Mikäli raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta ja 2. Mikäli raskauden jatkuminen muodostaa välittömän uhan äidin terveydelle ja elämälle.

Raskauden keskeytys ei ole mikään pieni asia. Myöhemmin elämässä moni abortin läpikäynyt nainen potee voimakasta syyllisyyttä, joka voi sairastuttaa mielen. Lisäksi abortin tehneillä naisilla on noin 8-kertainen riski sairastua rintasyöpään verrattuna normaalisti synnyttäneisiin naisiin.

Omasta lääkärinurastani muistan tapauksen, joka edelleen aika ajoin tulee mieleeni. Olin vasta valmistunut lääkäriksi ja työskentelin Oulun kaupungin terveyskeskuksessa. Elettiin vuotta 1986. Suurimman osan sitä vuotta työskentelin työterveyshuollossa, mutta kesällä olin lyhyen aikaa sijaisena tk:n puolella. Eräänä päivänä joku lääkärikollega puuttui rivistä ja niin sain ilman varoitusta vastaanotolleni nuoren naisen, joka haki aborttia sosiaalisilla perusteilla. En olisi halunnut lausuntoa kirjoittaa, mutta koin etten muutakaan voinut tehdä ja ettei minulle annettu muuta vaihtoehtoa.

Joitakin päiviä myöhemmin istuin syömässä lounasta kun naapuripöydässä abortteja suorittava lääkäri kovalla äänellä kertoi pöydässä istuville, miltä abortoidut sikiöt näyttävät. Muistini mukaan puhetta seurasi remakka nauru. Minulla oli vähällä jäädä lounas sinä päivänä syömättä. Opintojen aikana olin jo tottunut kaikenlaiseen. Mm. siihen, että obduktiosalista mentiin suoraan lounaalle ja joskus sattui lounaalla olemaan maksakastiketta. Mutta tämä äänekäs puhe abortoiduista sikiöistä sai minut voimaan pahoin.

Nokian nousu maailman johtavaksi yritykseksi alallaan on huikea menestystarina. Mutta menestyksen mukana seuraa myös vastuuta. Vastuuta huolehtia työntekijöistään ja vielä laajemmin vaikuttaa myönteisellä tavalla koko siihen ympäristöön, missä yrityksellä on toimintaa. Olkoon missä päin maailmaa tahansa.

Nokian johdon päätös sulkea Saksan tehtaansa Bochumissa kuluvan vuoden puoliväliin mennessä jättää 2300 ihmistä työttömiksi ja kirvoitti liittokansleri Angela Merkeliä soittamaan toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuolle. Jos Saksan liittokansleri soittaa yksityisen yrityksen johtajalle, lienee tärkeästä asiasta kysymys.

Koko Suomi on liikkeellä Stora Enson irtisanomisten vuoksi. Nokian Bochumin tehtaan alasajo on yli kaksi kertaa suurempi vahinko. Tehtaan siirto Romaniaan on suuri riski. Ei hyviä, motivoituneita ja osaavia työntekijöitä noin vain oteta.

Ahneus ei ole mikään hyve. Päinvastoin. Teologi ja kirjailija Jaakko Heinimäen mukaan ahneus on seitsemästä kuolemansynnistä numero yksi. Eikö 40 %:n markkinaosuus riitä Nokialle? Onko psykologisesti viisasta toimia siten, että joutuu silmätikuksi maailmalla? Kyllähän Kallasvuo pyysi anteeksi samalla kun hän esitteli Nokian tuoreet, huimat tunnusluvut. Niiden valossa on vain vaikea uskoa, ettei muita ratkaisuja ollut tarjolla.

Parhaassa tapauksessa Nokia saa Romaniassa rekrytoitua yhtä osaavan, motivoituneen ja sitoutuneen henkilöstön kuin Saksassa, ehkä kaksi kolmasosaa pienemmillä palkkakustannuksilla. Mutta entä jos kaikki ei menekään käsikirjoituksen mukaan? Entä jos EU:n suuret jäsenmaat ryhtyvät boikotoimaan Nokian tuotteita tai muulla tavalla toimimaan yhtiötä vastaan?

Tästä saatiin jo esimakua Saksan karnevaalikulkueissa eilen maanantaina. Dusseldorfissa jättimäinen kännykkä oli kulkueessa muuntunut puukonvarreksi ja puukon terä lävisti kolme ihmishahmoa takaapäin. “Nokia connecting people” luki suuressa plakaatissa vertavuotavien hahmojen jaloissa.

Suomen mainetta maailmalla voi varjella se seikka, että edelleen on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä, että Nokia tulee Suomesta. Euroopassa tosin yhä pienenevä joukko.

Suomi on niittänyt kansainvälistä mainetta maana, joka talkoohengessä maksoi jättimäiset sotakorvaukset, jossa korruptio on lähes olematonta ja jonka edustajat maailmalla ovat ahkeria ja rehellisiä, määrätietoisia joskaan ei ahneita ja noudattavat pilkuntarkasti ohjeita ja sääntöjä. Viimeisen kahden viikon aikana leijonan kilpeen on tullut ikäviä tahroja.

Dopingsotku Lahden MM-hiihdoissa 2001 vei Suomen maastohiihdon moneksi vuodeksi paitsioon. Sotkun paljastuttua kysyttiin tuskallisin sanakääntein ja omatunto vereslihalla: Miten tällainen voi olla mahdollista Suomessa? Maailman kärki meni menojaan ja uljas hiihtomaa Suomi kilpaili maailman B- ja C-maiden kanssa. Näin oli erityisesti miesten hiihdossa, Suomen naishiihtäjät eivät ryvettyneet yhtä pahasti.

Kaisa Varis, tuolloin naishiihtomme kärkeä, kuitenkin kärysi epon käytöstä ja sai rangaistukseksi kahden vuoden kilpailukiellon. Hän vapautui kevättalvella 2005 ja oli viimeiseen asti tyrkyllä Torinon talvikisojen joukkueeseen 2006, mutta jäi kuitenkin valitsematta. Hän siirtyi ampumahiihtoon ja nousi maailman huipulle tänä talvena, valitettavasti vain vilpillisin keinoin.

6.1.08 Kaisa Varis sijoittuu 20:ksi Saksan Oberhofissa käydyssä ampumahiihdon yhteislähtökisassa. Hänet napataan yllätystestiin. 11.1. Varis voittaa uransa ensimmäisen ampumahiihdon maailmancupin kilpailun Saksan Ruhpoldingissa. Variksen näytettä ei ole vielä analysoitu. 22.1. sitten jysähti: Kaisa Variksen A-näyte on positiivinen. Pari päivää myöhemmin urheilija toimittaa Ylelle tiedotteen, jossa hän vakuuttaa ettei ole käyttänyt laittomia keinoja.

Kun Kansainvälisen ampumahiihtoliiton IBU:n silmukka kiristyy ja hänelle ilmoitetaan, että B-näyte avataan 29.1., Varis toimittaa julkisuuteen tiedotteen, jossa hän syyttää IBU:a sääntöjen rikkomisesta ja vakuuttaa edelleen, ettei ole käyttänyt kiellettyä ainetta. 31.1. B- näyte valmistuu ja on positiivinen elimistön ulkopuolisen epo-hormonin osalta. Kaisa Variksen epäillään käyttäneen pieniä määriä epoa koko kauden ajan ja saaneen tähän vilppiin asiantuntija-apua. Itse hän ei ole epoa hankkinut, sen verran hankalaa se on. Käryn myötä Suomen Ampumahiihtoliitto menettää pääsponsorinsa ja Varis joutunee maksamaan liitolle sanktiona jopa 100 000 euroa.

Mikä saa urheilijan toimimaan näin? Kun on jo kerran kärähtänyt, luulisi, että urheilija on oppinut läksynsä kantapään kautta. Mutta ei. Ei riittänyt, että Kaisa Varis on käyttänyt kiellettyä ainetta, nyt hän on lisäksi syyllistynyt julkiseen valehteluun koko Suomen kansalle ja myös IBU:lle ja sitä kautta koko maailmalle. Kun luottamus on menetetty, sitä on vaikea saada takaisin. Kaisa Varis ei saa luottamustaan urheilijana enää koskaan takaisin, hänelle ei anneta enää toista mahdollisuutta. Peli on pelattu.

On ymmärrettävää, jos maailmalla epäillään muidenkin suomalaishiihtäjien ja urheilijoiden käyttäneen ja käyttävän kiellettyjä aineita tuloksiensa parantamiseksi. Onhan suomalaiset urheilijat menestyneet maailmalla paremmin kuin väkiluvun perusteella osaisi odottaa.