Björn Cederberg

Torstaina oli mukava saada KD-lehti ja muistella kahden viikon takaisia 50-vuotisjuhlia. Ohjelma oli korkealaatuinen, juhlan juonto oli mallikasta ja juhlapuheet arvokkaita, kuten odottaa sopii. Nuoria olisin suonut juhlassa olevan enemmän. Henkilökohtaisesti iloitsin keskustelustani Norjan edustajan kanssa puolisoineen. Totesimme, että veljeni asuu samassa kaupungissa kuin he, nimittäin Hamarissa.

Tahdon näin blogini välityksellä kiittää Päiviä, Peteriä, Marjoa, Saria, Esaa, Merjaa, Kristiinaa, Joukoa ja muita upeasta juhlasta ja tietysti myös Bjarnea, Toimia, Eskoa ja Rainoa erittäin arvokkaasta panoksesta suomalaisen yhteiskunnan hyväksi.

Vapunaattona ja vappuna järjestimme yhteiskristillisen tapahtuman Kuopion torilla. Se oli menestys ja se innosti meitä ajattelemaan seuraavaa yhteistä liikkeellä oloa koulujen päätösviikonloppuna. Olimme liikkeellä lime-vihreissä t-paidoissa, joiden selässä lukee iHME.

Lauantaina 3.5. Kuopion paikallisosasto järjesti rollaattorimarssin kahdessa vanhusten palvelutalossa. Tämä sopi henkilökunnan kannalta paremmin kuin 10.5. äitienpäiväjärjestelyjen vuoksi. Saimme lämpimän vastaanoton ja palautteen. Toisen tilaisuuden päätteeksi eräs mieshenkilö nousi kiittämään ja sanoi iltapäivän olleen tämän kevään kohokohta. Molemmissa taloissa sain pitää lyhyen hartauden.

Keskiviikkona 7.5. Savon Sanomat julkaisi mielipidekirjoitukseni sivun ykköspaikalla. Aihe liittyi Kuopion kaupungin harjoittamaan tukipolitiikkaan ja heinäkuun lopun rock-festivaaliin, joka on aiheuttanut paljon kiusaa kaupunkilaisille, varsinkin viime kesänä. Olen saanut paljon myönteistä palautetta ja pari kielteistä kommenttia nimimerkillä. Olen ilmeisesti onnistunut herättämään keskustelua kaupunkilaisten viihtyvyyteen vaikuttavasta asiasta.

Huomenna on tiivis päivä. Aamupäivällä paikallislehden toimitukseen kunnallisvaaleihin liittyvää juttua varten ja loppupäivä meneekin sitten Kuopion kaupunginvaltuuston kokouksen merkeissä.

Viimeisen kahden viikon aikana olen taas ollut ahkerasti liikkeellä pitkin Etelä-Suomea – Tampereella, Turussa ja Helsingissä. Kilometrejä on kertynyt ja suomalaisesta liikennekäyttäytymisestä olen saanut jälleen päivitetyn kuvan. Yhteenvedonomaisesti voi sanoa, että jos ajaa nopeusrajoitusten mukaisesti (oman auton nopeusmittarin virhe korjattuna), seitsemän kuskia kymmenestä ajaa ohi - pakettiautot, bussit ja jopa rekat mukaan lukien. Sanottakoon se nyt tässä: Kannatan ylinopeuksien nollatoleranssia!

Talouteni kuuluu niiden 9000 suomalaisen talouden joukkoon, jotka ovat irtisanoneet TV-lupansa digiaikaan siirryttyämme eli maaliskuun alusta. Koska kuukauden vaihde osui viikonloppuun, saattoi TV:tä katsella vielä lauantaina ja sunnuntaina ilman digisovitinta, mutta nyt näkyy pelkkää lumisadetta. Liekö yhteensattumaa, mutta näinä päivinä ulkonakin on lumisadetta riittänyt.

Digi-intoilijoita nyljettiin hankkiessaan isolla rahalla teknisesti keskeneräistä tavaraa. Minä suosiolla odotan tekniikan kehittyvän (ja hintojen laskevan) ja sitä mitä teräväpiirto-tv tuo tullessaan. Hotellihuoneissa olen jo saanut tarpeekseni digi-tv-häiriöistä – milloin kuvassa, milloin äänessä.

En malta olla kommentoimatta Ylen viimeisintä tempausta. Mauton ystävänpäivälahjamuki osoittaa Ylen johdon arvostelukyvyn täydellistä pettämistä. Jos valittu arvolinja on johdon mukaan hyvä, mitä voikaan odottaa ohjelmatarjonnasta mitä Yle kuulijoilleen ja katselijoilleen suoltaa. Minusta on jälleen kerran paikallaan keskustella Ylen ylimmän johdon vaihtamisesta, muuten kansalaiset (ja ehkä myös Ylen työntekijät) äänestävät jaloillaan, niin kuin itse olen tehnyt. Jos en olisi jo sanonut TV-lupaani irti maaliskuun alusta (en aio hankkia digisovitinta pakon edessä), tekisin sen viimeistään nyt.

Sitten mieluisampaan aiheeseen. Tänään 29 vuotta sitten kihlasin itselleni nykyisen vaimoni. Hääpäivämme on sitten toukokuussa. Vuodet vierivät todella nopeasti ja paljon on tuosta päivästä tapahtunut. Olin silloin vielä nuorempi kuin olen tänään. ;-) Haasteita ei ole puuttunut, mutta yhdessä me olemme ne kaikki voittaneet. Nyt elämme mielenkiintoista aikaa. Kaikki lapsemme ovat muuttaneet kotoa, asuvat kuitenkin lähellä, ensimmäinen lapsenlapsemme on kohta viiden kuukauden ikäinen ja meillä on kädet täynnä kaikenlaisia töitä. Elämä on ihanaa! Jumalalle kiitos!

Vuosi 2008 alkoi ikävillä uutisilla Keniasta. Kenia on ollut yksi Afrikan mantereen menestystarinoita. Meillä on täällä Kuopiossa ja myös seurakunnassamme opiskelijoita ja jatko-opiskelijoita useasta Afrikan maasta, mm. Keniasta. Eräs heistä työskenteli ennen Kuopioon tuloa Eldoretissa, missä noin 30 ihmistä sai surmansa kun kirkko poltettiin maan tasalle. Kirkosta oli hakenut suojaa 400 ihmistä. Ystävämme sanoi, ettei tällaista ole koskaan aikaisemmin tapahtunut maan historiassa. Hän kertoi ystävästään, joka myös lyhyen aikaa oli opiskellut Kuopiossa. Ystävän vanhemmat ovat mellakoissa menettäneet kaiken omaisuutensa, jonka he ovat kovalla työllä kartuttaneet. Puhuessaan näistä tapahtumista ystävämme äänestä kuulee hänen syvä surunsa kotimaansa tilanteen vuoksi.

Eräs toinen kenialainen ystävämme lähti joululoman ajaksi kotiinsa Nairobiin. Siinä osassa kaupunkia, jossa he asuvat, on ollut suhteellisen rauhallista ja viime viikolla saimme tekstiviestin välityksellä tiedon, että hän ja perheensä voivat hyvin.

Tammikuun kahdeksantena päivänä sain puhelimeeni viestin, että Intian Orissassa on meneillään historian pahimmat kristittyihin kohdistuvat vainot. Noin sata kirkkoa ja 1200 kristittyjen asuntoa on poltettu. Ihmiset ovat paenneet hindufanaatikkojen väkivaltaa viidakkoon, mutta monet eivät ole kyenneet pakenemaan. Heidän kohtalonsa on kauhistuttava.

Väkivalta ei ole milloinkaan eikä mistään syystä hyväksyttävää. Kuitenkin sodat ja mellakat syttyvät eri puolilla maailmaa päivittäin ja näyttää siltä, että tahti vain kiihtyy.

Suomi on kristitty maa, jos lähtökohtana pidetään sitä, että 85 % suomalaisista kuuluu kirkkoon. Mutta kuinka moni suomalainen tietää, mikä on kristinuskon keskeisin sanoma ja kuinka moni elää sen päivittäin todeksi? Olisin yllättynyt, jos 10 % suomalaisista tietää mikä kristinuskon ydinsanoma on ja vielä yllättyneempi, jos 1 % suomalaisista elää sen todeksi päivittäin!

Suomi tarvitsee tulevaisuudessa muista maista tulevaa työvoimaa. Tervetuloa vaan. Mutta maassa maan tavalla. Meillä ei ole mitään syytä hävetä kristillisiä juuriamme, päinvastoin. Jos arvostamme omaa historiaamme ja olemme sisäistäneet ne pysyvät arvot, joiden varaan suomalainen yhteiskunta on rakennettu, meidän ei tarvitse luopua niistä mielistelläksemme muita tai ollaksemme “sivistyneitä”.

Nyt on joulupäivä ja se ohut lumi- ja kuurapeite, johon maa oli verhoutunut vielä eilen illalla, suli yön aikana pois. Aamulla oli +1,5 astetta ja nyt illalla kun ajoimme vaimoni kanssa ystävämme luota kotiin, auton ulkolämpötilamittari näytti tasan 0 astetta. Tämä on toinen kokemamme lumeton joulu kahdenkymmenenyhden vuoden aikana Kuopiossa. Ja toinen peräkkäin, joulu 2006 oli ensimmäinen. Ilmastonmuutos on todellisuutta!

Olen jo monta vuotta kirjannut aamulämpötilat allakkaani, joten merkinnöistä on helppo tarkistaa, miten lämpötilat ovat hiljalleen nousseet. Tietysti joku voi argumentoida, että toinen lämmin alkutalvi peräjälkeen on vain tilastollinen oikku. Silti, kyllä tämä aika kummallista on kun on tottunut siihen,  että jouluna on kylmä ja paljon lunta. Se hyvä puoli tässä on, että ei tarvitse tehdä lumitöitä ja lämmityskulut ovat pienemmät.

 Meillä on nigerialainen ystäväpariskunta. Vaimo opiskelee täällä ja mies tuli jouluksi vaimonsa luokse. Hänellä oli hyvin vähän ylimääräistä vaatetta mukanaan eikä yhtään talvitakkia, joten lainasin miehelle lämpimän takin kun olivat lähdössä katsomaan joulupukkia Rovaniemelle. Tavallinen talvi 20…30 pakkasasteineen voisi olla heille aikamoinen kokemus, joten heitä ajatellen olen ihan tyytyväinen.

Minne asti lumiraja siirtyy, jos lämpötila jatkaa nousuaan tällä tavalla? Opetteleeko nyt kolmen kuukauden ikäinen lapsenlapsemme koskaan hiihdon alkeita? Tai luistelua? Mitä tulevina vuosina tapahtuu? Emme tiedä vastauksia, mutta voimme aavistaa jotakin.

On ollut rauhallinen päivä. Tällaisia päiviä saisi olla vuoden aikana enemmän! On lupa levätä eikä tarvitse ajatella,  mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Tekemättömät työt  saavat nyt odottaa kaikessa rauhassa. Minä keskityn nyt kaikkeen oleellisimpaan: Mitä varten Jeesus syntyi tänne maailmaan ja mikä oli Hänen missionsa? Toivon, että sinullakin olisi aikaa sitä pohtia!

Jokelan eiliset koulusurmat ovat suuri kansallinen tragedia, josta toipuminen on pitkä ja tuskallinen tie. Haluan tässä esittää surunvalitteluni ja osanottoni menehtyneiden omaisille ja myötätuntoni koulun opettajille ja muulle henkilökunnalle. Rukoilen teidän puolestanne kuten myös heidän puolestaan, jotka ovat kriisityössä mukana!

Eräs eilen illalla TV:ssä haastateltu asiantuntija sanoi jo kymmenen vuoden ajan pitänyt itsestään selvänä, että jotakin tällaista tapahtuu Suomessa  milloin tahansa. Perusteluna hän sanoi, että jos oppilas tuntee itseään vahvemmaksi kuin koulu ja siinä toimivat aikuiset, mitä tahansa voi tapahtua kun nuori ottaa vallan omiin käsiinsä. Hän kertoi liikuttuneensa kyyneliin pojan kirjoitusten siinä kohdassa, missä poika kertoi joskus uskoneensa inhimillisyyteen, rakastetuksi tulemisen kokemukseen ja oman elämän merkitykseen. Nyt hän oli kaiken tämän kadottanut. Miksi hän koki näin?

Suomi ei ole enää kaukana suuresta ja turvattomasta maailmasta oleva rauhaisa lintukoto. Viimeistään nyt tämä idylli on särkynyt pahimmalla mahdollisella tavalla. Tragedia synnyttää koko joukon kipeitä kysymyksiä: Onko suomalainen yhteiskunta sairastunut tehokkuuteen siinä määrin, ettei yksilöä enää huomata? Onko yhteisöllisyys hävinnyt korostaessamme niin vimmatusti yksilön vapautta? Miksi ei kukaan välitä tai puutu tilanteeseen kun pahan olon oireet tulevat esille? Vai onko niin, että oireita ei enää osata edes tunnistaa, koska yksilön vapaus ilmaista itsensä on loukkaamaton, kunhan se pysyy lain oikealla puolella ja kunhan sitä ei voi katsoa mielisairauden oireeksi? Missä kulkee terveen ja sairaan raja, kun nuori vetäytyy omiin oloihinsa? Olemmeko jollakin tavalla vastuussa myös naapurin lapsen pahasta olosta? Voivatko vanhemmat valvoa nuortensa tekemisiä esimerkiksi netissä? Olisiko tämä tragedia ollut vältettävissä, jos joku olisi ymmärtänyt suhtautua nettivideoihin ja kirjoituksiin vakavasti? Entä keneen olisi pitänyt ottaa yhteyttä? Voiko tämän jälkeen tapahtua jotakin vastaavaa?

Selvää on, että kriisityö jatkuu vielä pitkään ja monissa perheissä vietetään unettomia öitä. Kriisi ulottuu terveydenhuoltoon ja mielenterveystyöhön, jonka merkitys korostuu aikana, jolloin julkinen terveydenhuolto on erittäin vakavan kriisin kynnyksellä.

Valtioneuvosto kokoontuu tänään klo 13 päättämään poikkeuslaista, jonka turvin irtisanoutuneet sairaanhoitajat voidaan pakottaa työhön 19. marraskuuta lukien, mikäli arkkiatri Risto Pelkosen johtama sovittelulautakunta ei sitä ennen (siis tänään klo 13) pääse molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Aikaa on enää vajaa tunti.

Toivon todella, että tämä kriisi voidaan välttää!

Kuopion tori on “mualiman napa”. Tänäänkin se sykki elämää Elonkorjuujuhlilla. Samaan aikaan torin laidalla, Tulliportinkadun toisella puolella, kaupungintalon juhlasalissa vietettiin Kuopion VPK:n 130-vuotisjuhlia torvisoittokunnan säestyksellä.

Tänään oli minulle erilainen päivä. Kävin nimittäin molemmissa edellä mainituissa paikoissa. Aamupäivällä olin torilla myymässä vastaleivottua ruisleipää KD:n paikallisosaston hyväksi. Minulla oli 50 leipää myytävänä ja kahdessa tunnissa olin myynyt niistä 48. Olin jopa liian tehokas, koska meille tuli ankara miettiminen mitä myydään huomenna lauantaina. No, asia järjestyy. Aamulla ajan Karttulaan hakemaan 50 leipää lisää myytäväksi. Ruisleipä se on joka miehen tiellä pitää – ja KD näyttää suunnan! Toivottavasti huomenna ei sada, vaikka sateen mahdollisuus on suuri.

Iltapäivällä kävin lyhyen neuvottelun apulaiskaupunginjohtajan kanssa ennen kuin menin erääseen kokoukseen kaupungin edustajana. Sieltä vein heti terveiset kaupungintalolle.

Iltapäivän päätteeksi sain vielä auton pestyksi vakiopaikassani. Siellä auto pestään käsin ja vakioasiakkaana saan erikoiskohtelua. Ilta meni kotona enkä enää jaksanut lähteä lenkille. Ehkä huomenna…