Tiistaina 5.2. kirjoitin tässä arvioni niistä uhkakuvista, jotka saattavat seurata Nokian päätöksestä Bochumin tehtaansa lakkauttamispäätöksestä. “Entä jos suuret EU-maat (Saksan johdolla) ryhtyvät boikotoimaan Nokian tuotteita?” kysyin. Kysymys oli ajankohtaisempi kuin arvelinkaan.
YLE Uutiset kertoi tänään verkkosivuillaan, että Bonnin kaupunki (noin 100 km Bochumista etelään) sekä sen liikenne- ja energialaitos luopuu Nokian puhelimista virkakännyköinä. Lienee kyse useammasta tuhannesta puhelimesta. Määrässä se on kuin tippa valtameressä, mutta avauksena se on merkittävä, sillä se saattaa sysätä liikkeelle lumipalloilmiön tai suorastaan lumivyöryn. Iltauutisissa kerrottiin, että Saksassa Nokian puhelinten suosio on pudonnut piikkipaikalta jumboksi Bochum-uutisen jälkeen.
Saattaa tässä käydä niinkin, että boikotointi leviää muihinkin Saksan kaupunkeihin ja sieltä muihin EU-maihin, esimerkiksi Ranskaan. Onhan näissä maissa omaa matkapuhelintuotantoa, joka kipeästi kaipaa elvytystä uusien kuluttajien muodossa.
Voiton maksimointi ja markkinaosuuden kasvattamispyrkimys saattaa siis kääntyä Nokiaa vastaan. Visioita täytyy olla, mutta liika ahneus herättää aina pahennusta ja ylimielinen suhtautuminen tavallisen työttömäksi jäävän työntekijän ahdinkoon synnyttää väistämättä suuttumusta ja suuttumus saattaa vuorostaan kanavoitua yllättävällä tavalla.
Suosittelen Nokian johdolle kahden sananlaskun perusteellista pohtimista: 1. Ahneella on surkea loppu. 2. Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Nokian nousu maailman johtavaksi yritykseksi alallaan on huikea menestystarina. Mutta menestyksen mukana seuraa myös vastuuta. Vastuuta huolehtia työntekijöistään ja vielä laajemmin vaikuttaa myönteisellä tavalla koko siihen ympäristöön, missä yrityksellä on toimintaa. Olkoon missä päin maailmaa tahansa.
Nokian johdon päätös sulkea Saksan tehtaansa Bochumissa kuluvan vuoden puoliväliin mennessä jättää 2300 ihmistä työttömiksi ja kirvoitti liittokansleri Angela Merkeliä soittamaan toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuolle. Jos Saksan liittokansleri soittaa yksityisen yrityksen johtajalle, lienee tärkeästä asiasta kysymys.
Koko Suomi on liikkeellä Stora Enson irtisanomisten vuoksi. Nokian Bochumin tehtaan alasajo on yli kaksi kertaa suurempi vahinko. Tehtaan siirto Romaniaan on suuri riski. Ei hyviä, motivoituneita ja osaavia työntekijöitä noin vain oteta.
Ahneus ei ole mikään hyve. Päinvastoin. Teologi ja kirjailija Jaakko Heinimäen mukaan ahneus on seitsemästä kuolemansynnistä numero yksi. Eikö 40 %:n markkinaosuus riitä Nokialle? Onko psykologisesti viisasta toimia siten, että joutuu silmätikuksi maailmalla? Kyllähän Kallasvuo pyysi anteeksi samalla kun hän esitteli Nokian tuoreet, huimat tunnusluvut. Niiden valossa on vain vaikea uskoa, ettei muita ratkaisuja ollut tarjolla.
Parhaassa tapauksessa Nokia saa Romaniassa rekrytoitua yhtä osaavan, motivoituneen ja sitoutuneen henkilöstön kuin Saksassa, ehkä kaksi kolmasosaa pienemmillä palkkakustannuksilla. Mutta entä jos kaikki ei menekään käsikirjoituksen mukaan? Entä jos EU:n suuret jäsenmaat ryhtyvät boikotoimaan Nokian tuotteita tai muulla tavalla toimimaan yhtiötä vastaan?
Tästä saatiin jo esimakua Saksan karnevaalikulkueissa eilen maanantaina. Dusseldorfissa jättimäinen kännykkä oli kulkueessa muuntunut puukonvarreksi ja puukon terä lävisti kolme ihmishahmoa takaapäin. “Nokia connecting people” luki suuressa plakaatissa vertavuotavien hahmojen jaloissa.
Suomen mainetta maailmalla voi varjella se seikka, että edelleen on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä, että Nokia tulee Suomesta. Euroopassa tosin yhä pienenevä joukko.
