Torstaina oli mukava saada KD-lehti ja muistella kahden viikon takaisia 50-vuotisjuhlia. Ohjelma oli korkealaatuinen, juhlan juonto oli mallikasta ja juhlapuheet arvokkaita, kuten odottaa sopii. Nuoria olisin suonut juhlassa olevan enemmän. Henkilökohtaisesti iloitsin keskustelustani Norjan edustajan kanssa puolisoineen. Totesimme, että veljeni asuu samassa kaupungissa kuin he, nimittäin Hamarissa.
Tahdon näin blogini välityksellä kiittää Päiviä, Peteriä, Marjoa, Saria, Esaa, Merjaa, Kristiinaa, Joukoa ja muita upeasta juhlasta ja tietysti myös Bjarnea, Toimia, Eskoa ja Rainoa erittäin arvokkaasta panoksesta suomalaisen yhteiskunnan hyväksi.
Vapunaattona ja vappuna järjestimme yhteiskristillisen tapahtuman Kuopion torilla. Se oli menestys ja se innosti meitä ajattelemaan seuraavaa yhteistä liikkeellä oloa koulujen päätösviikonloppuna. Olimme liikkeellä lime-vihreissä t-paidoissa, joiden selässä lukee iHME.
Lauantaina 3.5. Kuopion paikallisosasto järjesti rollaattorimarssin kahdessa vanhusten palvelutalossa. Tämä sopi henkilökunnan kannalta paremmin kuin 10.5. äitienpäiväjärjestelyjen vuoksi. Saimme lämpimän vastaanoton ja palautteen. Toisen tilaisuuden päätteeksi eräs mieshenkilö nousi kiittämään ja sanoi iltapäivän olleen tämän kevään kohokohta. Molemmissa taloissa sain pitää lyhyen hartauden.
Keskiviikkona 7.5. Savon Sanomat julkaisi mielipidekirjoitukseni sivun ykköspaikalla. Aihe liittyi Kuopion kaupungin harjoittamaan tukipolitiikkaan ja heinäkuun lopun rock-festivaaliin, joka on aiheuttanut paljon kiusaa kaupunkilaisille, varsinkin viime kesänä. Olen saanut paljon myönteistä palautetta ja pari kielteistä kommenttia nimimerkillä. Olen ilmeisesti onnistunut herättämään keskustelua kaupunkilaisten viihtyvyyteen vaikuttavasta asiasta.
Huomenna on tiivis päivä. Aamupäivällä paikallislehden toimitukseen kunnallisvaaleihin liittyvää juttua varten ja loppupäivä meneekin sitten Kuopion kaupunginvaltuuston kokouksen merkeissä.
Niin on Suomi saanut uuden ulkoministerin. Prosessi osoitti mielestäni, että vaikka ministeri hoitaisi työnsä hyvin, hänen nauttimansa luottamus saattaa silti kärsiä siitä, että yksityiselämän puolella astutaan tietyn veteen piirretyn viivan ylitse. Ruotsissa tämä viiva näyttää kulkevan ministeriä lähempänä kuin meillä Suomessa.
Hyvää tässä prosessissa on ollut se, että nyt tämä veteen piirretty viiva on tullut konkreettisemmaksi ja selkeämmin hahmotettavaksi. Ikävä vain, että tällaiseen joudutaan ennen kuin linja löytyy. KD:n etusivulla pyörii kysely “Tuleeko ministeriltä edellyttää nuhteettomuutta yksityiselämässä?” Kyllä-kannalla olevien prosenttiosuus on kaksinkertainen ei-kannalla oleviin nähden. Tästä ei voi vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta jotakin se kertoo ministeriin kohdistuvista odotuksista. Ministeri on kuitenkin edustamansa valtion käyntikortti - sekä hyvässä että pahassa.
Ruotsissa ihmeteltiin, miksi kesti niin kauan ennen kuin Kanerva erosi. Oma käsitykseni on, että prosessi venyi pitkäksi, koska selkeää linjaa ei ollut olemassa. Se oli todellakin veteen piirretty. Toivottavaa on, että kotiläksyt on nyt tehty tunnontarkasti ja että johtavilta poliitikoilta löytyy riittävää nuhteettomuutta ja suoraselkäisyyttä.
Alexander Stubbille toivotan menestystä vaativassa tehtävässään.
Torstaina 13.3. pidettiin Brysselissä EU:n kokous, jossa Suomea edusti pääministeri Vanhanen ja ulkoministeri Kanerva. Mukana oli myös kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen. Ilkka Kanervan tekstiviesteillään aikaansaamaa myrskyä nähtiin niin tärkeäksi saada tyyntymään, että nähtävästi Kataisen aloitteesta pidettiin puoliltaöin lehdistötilaisuus, jossa Kanerva tunnusti tahdittomuutensa ja pyysi anteeksi kaikilta niiltä, joita hän on käytöksellään loukannut. Pikkuasian vuoksi ei Brysselissä pidetä yöllä lehdistötilaisuutta!
Kokoomuksen kuopiolainen kaupunginvaltuutettu antaa Savon Sanomien etusivulla 14.3. tukensa Kanervalle toteamalla, että “aikaansaavilla korkean tason poliitikoilla on niin korkea testosteronitaso, että se purkautuu monella tavalla”.
Voi tietysti näinkin olla, mutta jos liian korkea testosteronitaso aiheuttaa sen että mopo karkaa käsistä iltaisin ja öisin, ei siitä korkeasta tasosta taida olla kuin haittaa. Varsinkin kun sillä päästään niittämään kyseenalaista mainetta ulkomaisissa lehdissä. Parempi olisi silloin matalampi taso tai sitten valitaan virkaan henkilö, “jolla on kokonaan toisenlainen hormoniprofiili”.
Ilkka Kanerva on aivan ilmeisesti saanut viimeisen varoituksen. Nähtäväksi jää, muuttuuko hänen käyttäytymisensä. Toivottavasti. Jos ei muutu, on jonkun näytettävä hänelle ovea hallituksesta. Mutta kuka näyttää? Vanhanenko?
Pääministeri Matti Vanhanen ja nyt myös ulkoministeri Ilkka Kanerva ovat joutuneet kiinni valehtelemisesta. Molemmat asioissa, jotka liittyvät heidän yksityiselämäänsä ja naissuhteisiinsa. Kuinka vakava asia tämä on? Voisimme myös kysyä: Riittääkö ministerille, että hän on vain kyvykäs ja kokenut? Pitääkö hänen olla myös rehellinen ja nuhteeton?
Hallituksen kolme tärkeintä ministeripostia ovat pääministeri, valtiovarainministeri ja ulkoministeri. Näistä pääministeri ja ulkoministeri liikkuvat erityisen paljon ulkomailla ja ovat täten Suomen tasavallan “käyntikortteja” maailmalla. Ministeri on mitä suurimmassa määrin julkisuuden henkilö eikä hän voi jakaa elämäänsä kahteen osaan: julkiseen ja ei-julkiseen. Pääministeri voi yksityishenkilönä surffailla deittisivustolla, mutta siitä syntynyt suhde on hyvin nopeasti julkinen, varsinkin jos kyseistä henkilöä ei erikseen tahdo suojella julkisuudelta. Ihmissuhteen etsiminen netissä ei ehkä mielletä pääministerin arvolle sopivaksi, joten sen kieltäminen ja hätävalheen kertominen on kovin inhimillistä. Mutta onko se hyväksyttävää?
Nyt Vanhasen oikeusprosessi jatkuu hovissa. Tästä kärsii pääministeri itse, mutta myös Suomen maine EU:ssa ja maailmalla. Turha väittää mitään muuta. Jos EU:n työskentelyyn keskeisesti osallistuvan pääministerin kyvyttömyys hoitaa naissuhteitaan on yleisesti tiedossa, hän aivan varmasti menettää luottamuksensa sellaisen kollegan silmissä, joka suhtautuu tämänkaltaisiin asioihin paljon vakavammin ja konservatiivisemmin kuin me täällä liberaaleja arvoja palvovassa Pohjolassa. Kyllähän me täällä Suomessa voimme sanoa, että tuskin tämä arvostusta nakertaa, mutta se ei maailmalla paljoa paina. Siellä tehdään aivan itsenäisesti omat johtopäätöksensä - meiltä kysymättä!
Entä ulkoministeri Kanervan vihjailevat tekstiviestit erotiikan parissa työskentelevälle tanssijalle? Kaksisataa tekstiviestiä kuukauden sisällä on melkoinen määrä. Niihin on mennyt kohtalaisen paljon aikaa ja lisäksi myös verovaroja. Lisäksi ne osoittavat erittäin huonoa harkintaa. Se taas ei ole mikään pikkujuttu hänen asemassaan olevalle henkilölle, jolta on lupa odottaa moitteetonta käytöstä kaikissa tilanteissa - sekä virassa että sen ulkopuolella. Ja vielä: Kanerva ei ole ottanut opikseen edellisestä synnyttämästään kohusta kesällä 2005. Jokainen voi erehtyä, mutta joka ei virheistään opi, osoittaa tyhmyyttä.
Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen saattaa olla oikeassa kun hän veikkaa, ettei hallitus ole pitkäikäinen. Joka tapauksessa, tuleva kevät ja kesä on täynnä dramatiikkaa, näin arvioin.
Minua kiehtoo politiikan psykologia, varsinkin valtakunnan tasolla tehtävät päätökset. Aina välillä tulee sellainen olo, että “äly hoi, ymmärrys älä jätä”. Bjarne Kallis kertoi eilen nettipäiväkirjassaan, että monet hallituksen ministerit ovat alkaneet puhua alkoholiveron korottamisen puolesta. Viimeksi sen teki oikeusministeri Tuija Brax.
Ennen alkoholiveropäätöstä 2004 eduskunnalla ja hallituksella oli käytössään kaikki ne samat tiedot kuin Kristillisdemokraateillakin. Se ei kuitenkaan riittänyt. Eduskunnan oli aivan pakko lyödä päätään lujaa seinään. Nyt sitten herätään vähitellen karmeaan todellisuuteen, mutta hintalappu tietoisesta kapinasta on kova: 3000-6000 menetettyä ihmishenkeä vuosittain. Määrä on 5-10 kertaa suurempi kuin liikennekuolemat. Kukaan ei voi puolustautua sanomalla, ettei tietoa ollut riittävästi toisenlaiseen päätöksentekoon.
Lääkärin työssä olen huomannut, että tieto sinänsä ei riitä aikaansaamaan myönteisen muutoksen potilaan elintavoissa. Tarvitaan jotakin muuta. Tarvitaan viisautta ja lujaa päättäväisyyttä. Viisaus on käytössä olevan tiedon soveltamista jokapäiväiseen elämään. Potilaan kohdalla se tarkoittaa elintapojen muuttamista, jotta henki säästyisi. Eduskunnan tasolla se tarkoittaa kykyä tehdä sellaisia päätöksiä, jotka säästävät tuhansia ihmishenkiä joka vuosi. Se on viisautta ja sitä alkoholiveropäätöksistä on puuttunut.
Poliittinen päätöksenteko on erilaisten intressien sovittamista yhteen. Se perustuu siis kompromisseihin. Siinä juuri piilee politiikan heikkous. Jos lasten kasvatus perustuisi kompromisseihin, se synnyttäisi kurittomia lapsia, jotka nopeasti oppivat, miten saada oma tahto läpi. Vanhemman on otettava vastuu ja sanottava, että “näin tehdään ja piste”, lapsen paras kirkkaasti mielessään. Alkoholiveropäätöksissä eduskunta on toiminut kurittoman lapsen lailla.
Sovittelulautakunta ei tämän päivän istunnossaan pystynyt tuottamaan esitystä työriidan ratkaisemiseksi. Niinpä hallitus on edennyt pakkolain valmistelussa, jonka se aikoo tuoda eduskunnan käsittelyyn nopeutetussa järjestyksessä. Se tarkoittaa sitä, että koko viikonloppu tehdään töitä ja eduskunta joutuu siitä äänestämään ensi viikon puolivälissä. Viimeistään viikon päästä perjantaina pitää olla valmista. Hallitus tarvitsee opposition ääniä esityksensä taakse, jotta vaadittava enemmistö (mahdollisesti 5/6) tulee täyteen. Se ei tule olemaan helppoa. Varmuudella on kansanedustajia, jotka katsovat että hallitus on ottanut käsiinsä aivan liian järeän aseen ja että tästä kriisistä selvittäisiin parhaiten x-määrällä riihikuivaa rahaa kunnille.
Mitä sitten tapahtuu, jos hallitus ei saa vaadittavaa enemmistöä esityksensä taakse? Jos hallitus ei anna lisärahaa ja myös häviää äänestyksen pakkolaista, sen tulisi maan edun nimissä erota. Seuraavan viikon aikana on todella paljon pelissä. Mikäli Tehyn joukkoirtisanoutuminen toteutuu 19.11. alkaen, tietää se jokseenkin varmasti enemmän kuolonuhreja kuin Jokelassa.
Valtakunnansovittelija Juhani Salonius jaksoi hioa sopua Tehyn ja kuntatyönantajan välille runsaan viikon ennen kuin totesi tehtävän mahdottomaksi. Eilen hän sitten siirsi tehtävän ulkopuoliselle yhdeksänjäseniselle sovittelulautakunnalle, jonka johtoon tulee arkkiatri Risto Pelkonen. Salonius itse ei ilmeisesti ole lautakunnan jäsen, mutta hän johtaa työtä. Lautakunta aloittaa haastavan työnsä mahdollisimman pian. Kiistan osapuolten edustajien on osallistuttava lautakunnan työhön, mutta sen tekemää esitystä ei kuitenkaan ole pakko hyväksyä.
Lautakunnan työn takaraja on marraskuun 19. päivä, jolloin Tehyn joukkoirtisanoutuminen astuu voimaan. Jos siihen mennessä ei päästä sopuun, uhkaa Suomen suuria sairaaloita todellinen kaaos, jonka seuraamuksia voi vain aavistaa. Rivistä poistuvia sairaanhoitajia ei voi korvata millään. Esimerkiksi KYSin johtajaylilääkäri Jorma Penttinen sanoi höpö höpön-puheiksi arvailuja, että lääketieteen kandidaatit voisivat hoitaa sairaanhoitajien tehtäviä synnytyssaleissa.
Mitä tekee maan hallitus pääministeri Matti Vanhasen johdolla? Katsoo omahyväisenä vierestä kun maa ajautuu kriisistä toiseen. Puoluesihteeri Sari Essayah arveli tänään Pohjois-Karjalassa, että Vanhasen kakkoshallituksen loru on lopussa ja suotuisan talouskehityksen eväät on syöty puolessa vuodessa. EU:n edessä ollaan rähmällään Suomelle tärkeissä asioissa ja kotimaasta häviää työpaikkoja vinhaa vauhtia. Kunnat ajetaan tieten tahtoen taloudelliseen ahdinkoon ja sillä tavalla keppiä käyttäen hallitus yrittää pakottaa kuntia liitoksiin.
Peruskoulutuksen valtionosuuksia on muutettu ja seurauksena on, että jotkut isot kunnat joutuvat maksamaan valtiolle siitä, että järjestävät perusopetusta. Esimerkiksi Kuopio menettää perusopetuksen valtionosuuksia yli 3 miljoonaa euroa vuonna 2008 ja vaikka kaupunki vuoden 2008 budjetissa on esittänyt tälle täyttä kompensaatiota, tarkoittaa se kuitenkin 17 opettajan työpanoksen vähentämistä jo sovitun palkkaratkaisun vuoksi. Jos sairaanhoitajat saavat palkkavaatimuksensa läpi, on moni suomalainen kunta konkurssikypsä ilman hallituksen väliintuloa ylimääräisten valtionosuuksien muodossa.
Kolmen viikon päästä em. lautakunnalla pitäisi olla sovitteluratkaisu olemassa. Jos hallitukselta ei tänä aikana tule mitään uutta esitystä, se on menettänyt uskottavuutensa ja joutaa vaihtoon. Uudet vaalit kesken vaalikauden olisi Suomen oloissa melko harvinainen tilanne. Sähköä on siis ilmassa seuraavien viikkojen aikana. Nyt kannattaa olla hereillä ja jos mahdollista on, välttää sairastumista!
