Björn Cederberg

Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka työlääksi tämä kevät ja alkukesä muodostui. Syksystä ja talvesta toki osasin odottaa kiireistä aikaa, mutta en ihan sitä, että tiukka aikataulu jatkuu kesäkuun loppuun asti.

Maalisvaalien jälkeen allakka täyttyi aika nopeasti koulutusrupeamilla. Vaalien jälkeisen viikon sain hieman hengähtää, mutta sen jälkeen onkin sitten menoa riittänyt. Lenkkeilyn aloitin talven jälkeen 13.4. ja pääsin jo kohtalaisen hyvään vauhtiin, kunnes sitten 7.5. jälkeen tuli lähes kahdeksan viikon mittainen tauko. Miksi? Aikataulu vain oli sellainen, ettei säännöllinen liikunta onnistunut ja kun pari kolme viikkoa jää väliin, voittaa laiskuus herkästi kurinalaisuuden.

Maaliskuun lopusta olen kouluttanut Kuusankoskella, Ikaalisissa, Raahessa, Pulkkilassa ja Haapavedellä. Paljon ajamista, mutta siitä minä pidän, joten se ei minua rasita. Erilaisia kursseja, monenlaisia ihmisiä. Yhteisenä nimittäjänä työttömyys ja sitä seuraavat vaikeudet ja haasteet. Työsarkaa riittää ja pitkiä työpäiviä tulee tehtyä.

Seurakunnassa on ollut mielenkiintoinen kevätkausi. Ulkomaalaisia opiskelijoita on ollut paljon ja heillä monenlaista avun tarvetta. Tulijoita ja menijöitä on ollut paljon. Aikaa lepoon on ollut vaikea löytää. Aina on ollut se seuraava asia, johon on täytynyt tarttua.

Kuopion paikallispolitiikassa on myös ollut vilkas kevät. Kovaa vääntöä on ollut Kuopion kaupungin taloudesta ja siitä, miten sitä voisi vakauttaa poliittisten ryhmien keskinäisellä sitouttavalla sopimuksella. Täkäläisissä lehdissä on myös keskusteltu siitä, onko Kuopiossa riittävän napakkaa johtajuutta ja toimiiko virkamiesten ja poliittisten johtajien välinen yhteistyö. Nyt on ainakin yksi kaupungin superjohtaja julkisesti ilmoittanut olevansa hakeutumassa muualle kun sopiva supervirka löytyy.

PARAS-hanke luo myös paineita kunnissa sekä eriasteisten yhteistyömallien kehittämiseen että suorien kuntaliitosten solmimiseen. Kuopion virkamiesjohto ja poliittiset päättäjät halajavat kuntaliitosta Siilinjärven kanssa, mutta Kallansiltojen pohjoispuolella tätä vastustetaan jyrkästi vedoten siihen, että Siilinjärven palvelut huononisivat. Todellisuudessa vaakakupissa painanevat eniten omat intressit ja omien vaikutusmahdollisuuksien heikkeneminen. Ihminen on pohjimmiltaan raadollisen itsekäs. Vaikka kilpailukyvyn kannalta liitos olisi järkevä, sitä vastustetaan vedoten voimakkaita tunteita herättäviin kiistanalaisiin seikkoihin, kuten sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuteen ja laatuun.

Nyt Kuopion kaupunki on suunnannut katseensa etelään ja länteen. Karttulan kunnan kanssa alkaa mahdollisen liitoksen selvitystyö heti kesälomien jälkeen. Kuntakentässä on luvassa suuria muutoksia tulevina vuosina ja nämä muutokset ja yhteistyökuviot työllistävät reippaasti myös kunnanhallituksia ja -valtuustoja sekä näiden alaisia lautakuntia.

Heinäkuun alun myötä aikatauluni on väljempi, mutta lomaa pääsen viettämään vasta loppupuolella kuuta. Ennen sitä on seurakunnan kesäjuhlien valmistelut. Lenkkeilemään olen jo ehtinyt ja viime lauantaina juoksin seitsemän kilometriä aikaan 41′ 50”. Tavoitteena oli juosta tänäkin vuonna puolikas maraton, mutta se taitaa jäädä päällekkäisyyksien vuoksi.

Yhteiskunnassamme vallitsee laaja poliittinen konsensus siitä, että terveyden edistäminen ja kansansairauksien ehkäisy on oleellinen osa terveydenhuoltojärjestelmäämme. Huomattavasti vaikeampaa on muuttaa tämä konsensus konkretiaksi.

Kuntatasolla yksi konkreettinen askel oikeaan suuntaan olisi korvata yläkouluissa ja lukioissa olevat karkki- ja virvoitusjuoma-automaatit välipala-automaateilla. Tätä voi hyvin perustella diabeteksen ennaltaehkäisyllä. Kuopion kaupunginvaltuuston enemmistö oli maanantaina 26.2. sitä mieltä, että lukioikäinen osaa jo ajatella omaa parastaan. Nuoret ovat fiksuja, mutta eihän heiltä voi odottaa enempää kuin aikuisiltakaan. Jos pelkkä valistus olisi riittävä toimenpide, kukaan ei ajaisi autoa humalassa, kukaan ei tupakoisi, kukaan ei söisi makeisia ja kaikki harrastaisivat liikuntaa. Mutta näinhän me ihmiset emme toimi elävässä elämässä, koska me olemme keskimäärin heikkoja erinäisille houkutuksille. Hetken houkutus useimmiten voittaa päässä olevan tiedon. Juuri siksi tarvitaan ohjaavia toimenpiteitä ja sen myöntäminen on arjen realismia.

Eilen Sydänliiton ja Diabetesliiton järjestämässä terveyspaneelissa meiltä ehdokkailta kysyttiin, mihin konkreettisiin toimenpiteisiin me olemme valmiit sitoutumaan. Jotta lapsistamme kasvaisi terveitä ja työkykyisiä aikuisia, minä olen sitoutunut seuraaviin toimenpiteisiin:

1. Lastenneuvoloiden ja kouluterveydenhuollon voimavaroja ja toiminnan ohjausta tulee vahvistaa. Tämä toteutetaan kuntatasolla.

2. Tupakkatuotteiden myynti tehdään luvanvaraiseksi ja niiden myyntiä alaikäisille valvotaan tehokkaasti. Lisäksi kannatan tupakkaveron korottamista kulutusta hillitsemään. Tämä päätetään eduskunnassa.

3. Alkoholitarjontaa ja -mainontaa rajoitetaan tilaisuuksissa, joissa on lapsia ja nuoria. Lisäksi kannatan viinaveron korottamista kulutusta hillitsemään. Tämä päätetään eduskunnassa.

Nämä ovat toimenpiteitä, joiden tavoitteena on terveyden edistäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy.

Tänään (siis eilen kun nyt meni jo tiistain puolelle) aamupäivällä olin opiskelijoiden paneelissa Kuopion Ammattikoulun auditoriossa. Siellä nousi esille monta tärkeää kysymystä:

1. Opintotuen korottaminen: Kannatan lämpimästi, samalla kannatan myös korotusta opiskelijoiden vapaan tulon rajaan sekä opintotukeen 50 euron lapsikorotusta.

2. On toisen asteen opiskelijoita, jotka ovat väliinputoajia – he eivät enää saa lapsilisää, mutta koska ovat 17-19-vuotiaita vanhempien tulot vaikuttavat ja he eivät ehkä sen perusteella saa opintotukea, vaikka asuisivat poissa kotoa. Tämä on porsaanreikä, joka on tukittava.

3. KD on kannattanut ruoan alv:n laskemista jo kaksi kautta. Nyt myös keskusta näyttää tosissaan lämmenneen samalle ajatukselle. Viiden prosentin lasku alentaa VATT:n selvitysten mukaan kuluttajahintoja 3,5 %  samalla kun sen työllistävä vaikutus on huomattava. Elintarvikeala myös tukee tätä omassa kannanotossaan 15.2.2007.

4. Joukkoliikenne ei ainakaan Kuopiossa suosi opiskelijoita kun bussikorttiin on hiljattain tehty muutoksia huonompaan suuntaan opiskelijoiden mukaan; 40 matkan kortti on poistunut käytöstä ja tilalle on tullut kuukausi-kortti, joka on kalliimpi kuin käytöstä poistunut kortti.

Näin siis maanantaina aamupäivällä opiskelijoiden paneelissa. Illalla kaupunginvaltuuston kokouksessa keskustelimme mm. karkki- ja limsa-automaattien poistamisesta Kuopion kouluista.

Tämä artikkeli on julkaistu Kuopiossa ilmestyvässä ViikkoSavo-lehdessä keskiviikkona 31.1.

Kouluttaminen on osa työnkuvaani. Tätä kirjoittaessani olen Kouvolassa kouluttamassa kuudentoista ihmisen ryhmää, jonka yhteinen nimittäjä on työttömyys. Kurssilaisten ikä vaihtelee kahdenkymmenenviiden ja viidenkymmenenseitsemän välillä ja heidän lähtökohtansa ovat kovin erilaiset.

Asenne ja motivaatio ovat osa työkykyä. Näillä voidaan kompensoida puutteita ammatillisessa osaamisessa ja minimoida sairauden aiheuttamia rajoitteita. Asenne on ikään kuin se suurennuslasi, jonka läpi tarkastelemme ympärillämme olevaa maailmaa. Parkes Robinson on sanonut, että motivaatio on sitä, että unelmien ylle vedetään työhaalarit.

Myönteinen asenne ja hyvä motivaatio eivät ole syntymän yhteydessä saatuja lahjoja, ikään kuin niitä joko on tai ei ole. Ne ovat pikemminkin hankittuja ominaisuuksia, jotka eivät valitettavasti periydy sukupolvelta toiselle. Jokainen sukupolvi ja jokainen yksilö joutuu ponnistelemaan ja näkemään vaivaa niitä löytääkseen.

Myönteinen asenne voi auttaa ihmisiä saavuttamaan poikkeuksellisia päämääriä. Kun asenne on kohdallaan, tulevaisuus näyttää kirkkaalta ja nykyhetkikin on paljon nautittavampi. Tällaiset ihmiset ovat kuin kimalaiset. Aerodynamiikan teorian mukaan, joka on todistettu tuulitunnelikokeissa, kimalaisen ei pitäisi kyetä lentämään. Kimalaisen koon, painon ja ruumiinmuodon suhde sen siipien kärkiväliin on sellainen, että on tieteellisesti mahdotonta, että se voisi lentää. Kimalainen kuitenkin jatkaa lentoaan täysin tietämättömänä tieteellisestä teoriasta.

Joitakin ihmisiä pienet vastoinkäymiset saattavat murtaa. Toisille suuretkin vastoinkäymiset ovat mahdollisuus voittoon ja kasvuun. Luther käänsi Uuden Testamentin ollessaan Wartburgin linnaan suljettuna. Beethoven oli melkein täysin kuuroutunut ja murheen murtama säveltäessään suurimpia teoksiaan.

Voisiko näitä ajatuksia soveltaa myös yhteisten asioiden hoitoon? Kykenemmekö näkemään vanhuksemme tärkeänä väestönosana, josta on kunnia pitää hyvää huolta? Ovatko lapsemme niin tärkeitä, että heidän hätähuutoansa kuullaan ja siihen myös vastataan? Onko perheiden selviäminen omasta ahdistavasta arjestaan yhteiskunnalle oikeasti tärkeä asia, vai puhummeko vain korulauseita?

Jos rehellinen vastauksemme yllä oleviin ja muihin samankaltaisiin kysymyksiin on myönteinen, meillä on myös moraalinen velvollisuus pyrkiä löytämään ratkaisuja. Pitkällä tähtäimellä ennaltaehkäisy on halvempaa kuin jo syntyneiden vaurioiden korjaaminen. Jos meillä on hyvä tahto höystettynä myönteisellä asenteella, löydämme melko varmasti oikean tavan priorisoida asioita.

On 12. joulukuuta. Aamulla +5 astetta. Tuuli ulisee puissa. On pimeää, vetistä, synkkää. Ihan niin kuin eläisimme lokakuun alkupuolta. Ei joulukuun puolessavälissä tällaista keliä pitäisi olla. Nythän pitäisi olla lumi maassa ja hyvät hiihtokelit.Mieleen tulee vähemmän laulettu joululaulu, jonka englanninkielisessä tekstissä kysytään: “Tämä on joulu ja mitä me olemme tehneet?” Johtuuko tämä Pohjolan poikkeava ilmasto tähän aikaan vuodesta ihmiskunnan toimista, vai onko tämä vain luonnonoikku, josta keskiarvot syntyvät?

Siteeraamaani joululaulua Arja Koriseva on levyttänyt suomeksi vuonna 1991. Siinä teksti on muotoiltu hieman toisin ja kysymys on muuttanut muotoa ikään kuin rukoukseksi: “Näin pääsimme Jouluun, on valkea maa, vaan ystävät rakkaat, on toivottavaa, että jouluilon jälkeen vielä iloita vois ja tulevat päivät veis pelkomme pois.” Laulun edetessä teksti hieman muuttuu: “…jos jouluilon jälkeen vielä iloita vois, ei parempaa lahjaa nyt toivoa vois.”

Joulun alla on hyvä pysähtyä pohtimaan niitä elämän pieniä tai suuria ihmeitä, joista on pitkäaikaista tai peräti pysyvää iloa. Hyvä ystävä, läheinen ihminen, puoliso, omat vanhemmat tai lapset. Toisille usko Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen tuottaa suurta iloa, enemmän kuin parhain maallinen joululahja. En ole joululahjoja vastaan, mutta on myös olemassa lahjoja, joita ei voi ostaa rahalla.

Kuluvan vuoden siirtyessä historiaan on myös terveellistä tutkailla omia aikaansaannoksiaan. Mitkä olivatkaan päämääräni vuoden alkaessa? Olenko saavuttanut tavoitteeni? Olenko tehnyt oikeita asioita ja jos olen, olenko tehnyt oikeat asiat oikein? Saattaa kuulostaa jahkailulta, mutta näitä kysymyksiä on hyvä henkilökohtaisesti pohtia, vaikkapa tällaisen poikkeavan joulukuisen päivän pimeänä iltana kun ei uloskaan tee mieli mennä. Liike-elämässä tällaiset oman toiminnan tutkisteluun tähtäävät kysymykset ovat seuraavan vuoden toiminnan perusta.

Entäpä tämä kysymys: Olemmeko Kuopion kaupungin luottamushenkilöinä tehneet oikeita ja oikeudenmukaisia linjauksia ja päätöksiä? Työn alla on suuria kaupungin ja kaupunkiseudun tulevaisuuteen vaikuttavia linjauksia, joissa meillä ei ole varaa epäonnistumiseen. Mikä sitten auttaa meitä onnistumaan? Varmaankin yhteistyö valtuustoryhmien sisällä ja välillä sekä valtuutettujen ja virkamiesten välillä. Toinen tärkeä onnistumisen edellytys on toistemme kunnioittaminen näkemyseroista huolimatta. Kolmas avain onnistumiseen on ehkä siinä, että me kaikki sitoudumme tekemään parhaamme oman kotikaupunkimme ja sen asukkaiden yhteiseksi hyväksi.

Hyvää Joulua ja paljon iloisia onnistumisia vuodelle 2007!

(Artikkeli julkaistu ViikkoSavo-lehdessä 13.12.2006 sivulla 10)

Palaan vielä hieman Kuopion kaupunginvaltuuston maanantai-iltaiseen kokoukseen. Yhtenä tärkeimmistä asioista listalla oli omaishoidon ja vammaispalvelujen tukeminen kunnan budjetista.

Yhtä mieltä olemme varmasti siitä, että kotihoito niin kauan kuin se on mahdollista, on sekä inhimillistä että kunnalle halvin ratkaisu. Ongelma on vain siinä, että kummassakin tapauksessa tuki on harkinnanvaraista, vaikka kriteerit täyttyisivätkin.

Ratkaisuksi ehdotan, että tuki kirjataan laiksi ja että valtio osallistuu kustannusten maksamiseen joko Kelan kautta tai ylimääräisinä valtionosuuksina kunnille. Suuri osa kunnista on jo nyt taloudellisessa ahdingossa kun valtio on sysännyt aina vaan uusia velvoitteita ilman vastaavia määrärahoja.

Mistä sitten rahat omaishoidon ja vammaispalvelujen tukemiseen? Valtio on antanut tällä vaalikaudella yli 5 miljardin euron verohelpotukset. Osa vuoden 2007 budjetissa kaavaillusta veroalennusvarasta voitaisiin käyttää tähän tarkoitukseen. Se olisi solidaarista veropolitiikkaa. Valtio kuittaa myös vuosittain melkoiset osingot omistamistaan pörssiosakkeista. Eikö näistä voisi lohkaista osaa tämän arvokkaan työn tukemiseksi?

(Artikkeli julkaistu ViikkoSavossa 1.11.2006)

Kaupunginvaltuutettu Ismo Vornasen kirjoitus (SS 28.10.) innosti minua selvittämään, mitä Kuopion ja lähikuntien yhdistyminen merkitsisi valtion suunnalta tulevina avustuksina.

Kuntajakolain uudistus on parhaillaan eduskunnassa työn alla. Uuden kuntajakolain on määrä astua voimaan vuoden 2007 alussa. Lakiesityksen mukaan yhdistymisavustuksia myönnetään kuntaliitoksiin, jotka toteutetaan vuosina 2008-2013.

Continue reading ‘Porkkanaa vaiko keppiä?’