Tänään on ollut juhlapäivä. Aamupäivällä seurakunnan tilaisuudessa oli läsnä kaksi ystävää, joita emme ole nähneet noin vuoteen. Molemmat ovat tulleet Kuopioon jatko-opintoja varten yliopiston puolella. Tunnistin molemmat äänestä, kun olin toisessa huoneessa valmistautumassa tilaisuuden alkuun ja he tulivat vieressä olevaan keittiöön keskustelemaan vaimoni kanssa. Jälleennäkeminen oli suloista!
Yksi harrastuksistani on matkailu, joko perheen kanssa tai kaksistaan vaimoni seurassa. Tänä kesänä en ole pystynyt pitämään kuin kaksi lomaviikkoa ja nyt on edessä kolmas. Ennakkosuunnitelma oli ajaa nuoremman tyttäreni kanssa Namsosin kaupunkiin Keski-Norjaan, mutta aivan viime hetkellä suunnitelma meni uusiksi, sillä veljeni on muuttanut 600 km Namsosista etelään Hamariin eikä tämä tieto ollut minua tavoittanut. Olin nimenomaan halunnut ajaa Norjan vuoristoon Ruotsin Lapin kautta, mutta nyt matka tulee liian pitkäksi (n. 2200 km) ja halvin lauttareitti Naantalista pitää varata netin kautta kolme vuorokautta etukäteen. Niinpä kun koko perhe oli koolla lounaalla, levitimme kartat aterian jälkeen ja teimme uudet suunnitelmat. Tyttäreni ehdotti, että ajamme Tromssaan ja tämä on nyt suunnitelma kun tätä kirjoitan. Sinnekin riittää ajamista, n. 1100 km yhteen suuntaan. Aikaa riittää syvällisiin keskusteluihin.
Blogi pitää nyt viikon tauon. Kiitos kaikille teille, jotka kirjoitteluani seuraatte. Tervetuloa takaisin viikon päästä, ehkä sitten kerron jotakin matkan tapahtumista. Jos nyt olisi “kompura”, voisi kirjoittaa matkan varrelta. Pitäisiköhän sellaisen todella hankkia?
Tänä aamuna klo 7 jälkeen lähdin tavanomaiselle lenkilleni Puijon hiihtoalueelle ja takaisin. Siitä tulee noin viiden kilometrin matka, ei siis kovin pitkä, mutta nousen hyppyrimäkien alastulorinteestä alkavia metalliportaita ja portaiden yläpäästä vielä jyrkän mäen Puijon tornin juurelle. Portaita on kaikkiaan 375 välitasanteet mukaan lukien. Jyrkimmässä kohdassaan portaat nousevat n. 70 asteen kulmassa ja siinä kohtaa pulssi hakkaa jo 160. Tänä kesänä askel ei ole noussut yhtä kevyesti kuin viime kesänä, jonka päätteeksi juoksin puolikkaan maratonin. En ole ehtinyt harjoitella yhtä säännöllisesti kuin olin suunnitellut.
Viikko sitten osallistuin Kuopion yliopistossa tehtävään diabetestutkimukseen, johon kutsutaan 7000 kuopiolaista miestä iältään 52-70 vuotta. Tutkimuksessa selvitetään keskivartalolihavuuden esiintyvyys miehillä sekä sen ja elintapojen vaikutus tyyppi 2 diabeteksen puhkeamiseen. Lisäksi pyritään identifioimaan tähän prosessiin mahdollisesti myötävaikuttavaa geenivirhettä. Menin mukaan mielelläni senkin vuoksi, että halusin saada tämänhetkistä terveydentilaani kuvaavaa tietoa. Sitä sainkin jo siellä ollessani ja loput tulevat myöhemmin postissa. Painoni on kolme kiloa alle pituuteni mukaisen ihannepainon ja verenpaineeni oli tasoa 110/70. Hoitaja sanoi, että harvemmin mitataan minun ikäiseltäni mieheltä tällaisia arvoja.
Uskon vakaasti siihen, että hyvinvointi on pitkälti kiinni siitä mitä me syömme, mitä me juomme ja kuinka paljon me liikumme pitkän aikavälin kuluessa. Lisäksi hyvinvointiin vaikuttaa psyykkiset ja hengelliset tekijät. Psyykkinen perusterveys taas on kasassa, jos ihminen kykenee kokemaan mielihyvää, jos hän pystyy nauramaan myös itselleen ja jos hän on valmis antamaan anteeksi niille, jotka ovat häntä vastaan rikkoneet.
