Björn Cederberg

Torstaina 13.3. pidettiin Brysselissä EU:n kokous, jossa Suomea edusti pääministeri Vanhanen ja ulkoministeri Kanerva. Mukana oli myös kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen. Ilkka Kanervan tekstiviesteillään aikaansaamaa myrskyä nähtiin niin tärkeäksi saada tyyntymään, että nähtävästi Kataisen aloitteesta pidettiin puoliltaöin lehdistötilaisuus, jossa Kanerva tunnusti tahdittomuutensa ja pyysi anteeksi kaikilta niiltä, joita hän on käytöksellään loukannut. Pikkuasian vuoksi ei Brysselissä pidetä yöllä lehdistötilaisuutta!

Kokoomuksen kuopiolainen kaupunginvaltuutettu antaa Savon Sanomien etusivulla 14.3. tukensa Kanervalle toteamalla, että “aikaansaavilla korkean tason poliitikoilla on niin korkea testosteronitaso, että se purkautuu monella tavalla”.

Voi tietysti näinkin olla, mutta jos liian korkea testosteronitaso aiheuttaa sen että mopo karkaa käsistä iltaisin ja öisin, ei siitä korkeasta tasosta taida olla kuin haittaa. Varsinkin kun sillä päästään niittämään kyseenalaista mainetta ulkomaisissa lehdissä. Parempi olisi silloin matalampi taso tai sitten valitaan virkaan henkilö, “jolla on kokonaan toisenlainen hormoniprofiili”.

Ilkka Kanerva on aivan ilmeisesti saanut viimeisen varoituksen. Nähtäväksi jää, muuttuuko hänen käyttäytymisensä. Toivottavasti. Jos ei muutu, on jonkun näytettävä hänelle ovea hallituksesta. Mutta kuka näyttää? Vanhanenko?

Pääministeri Matti Vanhanen ja nyt myös ulkoministeri Ilkka Kanerva ovat joutuneet kiinni valehtelemisesta. Molemmat asioissa, jotka liittyvät heidän yksityiselämäänsä ja naissuhteisiinsa. Kuinka vakava asia tämä on? Voisimme myös kysyä: Riittääkö ministerille, että hän on vain kyvykäs ja kokenut? Pitääkö hänen olla myös rehellinen ja nuhteeton?

Hallituksen kolme tärkeintä ministeripostia ovat pääministeri, valtiovarainministeri ja ulkoministeri. Näistä pääministeri ja ulkoministeri liikkuvat erityisen paljon ulkomailla ja ovat täten Suomen tasavallan “käyntikortteja” maailmalla. Ministeri on mitä suurimmassa määrin julkisuuden henkilö eikä hän voi jakaa elämäänsä kahteen osaan: julkiseen ja ei-julkiseen. Pääministeri voi yksityishenkilönä surffailla deittisivustolla, mutta siitä syntynyt suhde on hyvin nopeasti julkinen, varsinkin jos kyseistä henkilöä ei erikseen tahdo suojella julkisuudelta. Ihmissuhteen etsiminen netissä ei ehkä mielletä pääministerin arvolle sopivaksi, joten sen kieltäminen ja hätävalheen kertominen on kovin inhimillistä. Mutta onko se hyväksyttävää?

Nyt Vanhasen oikeusprosessi jatkuu hovissa. Tästä kärsii pääministeri itse, mutta myös Suomen maine EU:ssa ja maailmalla. Turha väittää mitään muuta. Jos EU:n työskentelyyn keskeisesti osallistuvan pääministerin kyvyttömyys hoitaa naissuhteitaan on yleisesti tiedossa, hän aivan varmasti menettää luottamuksensa sellaisen kollegan silmissä, joka suhtautuu tämänkaltaisiin asioihin paljon vakavammin ja konservatiivisemmin kuin me täällä liberaaleja arvoja palvovassa Pohjolassa. Kyllähän me täällä Suomessa voimme sanoa, että tuskin tämä arvostusta nakertaa, mutta se ei maailmalla paljoa paina. Siellä tehdään aivan itsenäisesti omat johtopäätöksensä – meiltä kysymättä!

Entä ulkoministeri Kanervan vihjailevat tekstiviestit erotiikan parissa työskentelevälle tanssijalle? Kaksisataa tekstiviestiä kuukauden sisällä on melkoinen määrä. Niihin on mennyt kohtalaisen paljon aikaa ja lisäksi myös verovaroja. Lisäksi ne osoittavat erittäin huonoa harkintaa. Se taas ei ole mikään pikkujuttu hänen asemassaan olevalle henkilölle, jolta on lupa odottaa moitteetonta käytöstä kaikissa tilanteissa –  sekä virassa että sen ulkopuolella. Ja vielä: Kanerva ei ole ottanut opikseen edellisestä synnyttämästään kohusta kesällä 2005. Jokainen voi erehtyä, mutta joka ei virheistään opi, osoittaa tyhmyyttä.

Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen saattaa olla oikeassa kun hän veikkaa, ettei hallitus ole pitkäikäinen. Joka tapauksessa, tuleva kevät ja kesä on täynnä dramatiikkaa, näin arvioin.

Lämpimin tammikuu sataan vuoteen, eli niin kauan kuin lämpötiloja on merkitty muistiin, pistää miettimään elämän tulevaisuutta maapallon päällä.

Valittujen Palojen maaliskuun 2008 numerossa listataan kaksikymmentä keinoa jarruttaa maapallon keskilämpötilan nousua. Luin jutun mm. sen vuoksi, että halusin saada objektiivisen kuvan omasta energiakäyttäytymisestäni. Miten siis selvisin testistä?

Selvisin omasta mielestäni yllättävän hyvin. Luetelluista keinoista omassa päivittäisessä käytössäni on neljätoista. Joitakin keinoja en voi saavuttaa, koska minulla ei esimerkiksi ole omakotitaloa, joten en ole voinut rakentaa ekotaloa enkä käyttää maalämpöä. Energiansäästölamput ovat olleet jo vuosia käytössä, minulla on tapana sammuttaa turhat valot ja korostan sitä myös muille perheenjäsenille, meillä on energiapihit kodinkoneet, en jätä varallaolovirtoja päälle yöksi, lajittelen, kierrätän enkä osta ruokakaupasta muovikasseja. Käytän paperikasseja niin kauan kuin ne kestävät, jonka jälkeen panen ne kierrätykseen.

Auto on minulle myös työväline. Ajan vähän kuluttavalla ja päästävällä dieselautolla ja noudatan jatkuvasti taloudellista ajotapaa. Maantiellä olen päässyt tähän mennessä 4,4 litraan sadalla kilometrillä ajotietokoneen mukaan, kaupungissakin alle seitsemään.

Asian tiedostaminen, omien käytäntöjen muuttaminen sen mukaisesti sekä oikea asenne voi olla jokaisen kansalaisen osuus tässä yhteisessä ponnistelussa haitallisia muutoksia vastaan.

Viimeisen kahden viikon aikana olen taas ollut ahkerasti liikkeellä pitkin Etelä-Suomea – Tampereella, Turussa ja Helsingissä. Kilometrejä on kertynyt ja suomalaisesta liikennekäyttäytymisestä olen saanut jälleen päivitetyn kuvan. Yhteenvedonomaisesti voi sanoa, että jos ajaa nopeusrajoitusten mukaisesti (oman auton nopeusmittarin virhe korjattuna), seitsemän kuskia kymmenestä ajaa ohi - pakettiautot, bussit ja jopa rekat mukaan lukien. Sanottakoon se nyt tässä: Kannatan ylinopeuksien nollatoleranssia!

Talouteni kuuluu niiden 9000 suomalaisen talouden joukkoon, jotka ovat irtisanoneet TV-lupansa digiaikaan siirryttyämme eli maaliskuun alusta. Koska kuukauden vaihde osui viikonloppuun, saattoi TV:tä katsella vielä lauantaina ja sunnuntaina ilman digisovitinta, mutta nyt näkyy pelkkää lumisadetta. Liekö yhteensattumaa, mutta näinä päivinä ulkonakin on lumisadetta riittänyt.

Digi-intoilijoita nyljettiin hankkiessaan isolla rahalla teknisesti keskeneräistä tavaraa. Minä suosiolla odotan tekniikan kehittyvän (ja hintojen laskevan) ja sitä mitä teräväpiirto-tv tuo tullessaan. Hotellihuoneissa olen jo saanut tarpeekseni digi-tv-häiriöistä – milloin kuvassa, milloin äänessä.