Björn Cederberg

Viimeisen kymmenen päivän aikana olen taas ollut tien päällä yli tuhannen kilometrin verran. Olen ollut kouluttamassa Haapavedellä ja Raahessa. Maanantaina 1.10. lähden Hämeenkyröön ja sitä seuraavalla viikolla Kouvolaan. Vierivä kivi ei sammaloidu…

Tänään selviää, mikä on Tehyn lopullinen vastaus kunta-alan palkkaratkaisuun, jonka lähi- ja perushoitajien ammattijärjestö Super jo hyväksyi keskiviikkona selvällä enemmistöllä 32-4. Sain juuri tiedon, että Tehy on hylännyt sopimuksen! Mitä nyt tapahtuu? Ajautuuko Tehy lakkoon ja jos ajautuu, mikä meni vikaan?

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen kiirehti reilu viikko sitten sanomaan, ettei hänen puolueensa suinkaan luvannut vaalien alla hoitajille lisää palkkaa 500 euroa kuukaudessa. Häntä säesti hyvin pitkäaikainen vaikuttaja, kansanedustaja Ben Zyskowicz. Ei Kokoomus luvannut - vai lupasiko sittenkin?

Itse olin kansanedustajaehdokkaana mukana Tehyn järjestämässä paneelissa, jossa Kokoomuksen ehdokkaat hyvin selkeästi tuon summan lupasivat, mikäli kansa antaa heille mandaatin ja valtaa. Tässä nyt jälleen istutaan sormi suussa ja mietitään, miten tässä näin kävi? Katteettomat lupaukset synnyttivät epärealistisia odotuksia. Ei voi olla oikein, että vaalit voitetaan katteettomilla lupauksilla, joista sitten taikurin lailla kiemurrellaan irti vaalien jälkeen ja pestään kädet Pilatuksen tavoin kun maa ajautuu jälleen yhtä turhaa lakkoa kohti! Voittaako tässä kukaan? Ei voita. Kunnat ovat jo nyt hyväksytyn sopimuksen kanssa vaikeuksissa ja valtiolta ei heru lisäeuroja. Asetelma ei lupaa hyvää. Tehy lankesi Kokoomuksen virittämään ansaan ja siitä koituvan laskun maksamme sinä ja minä. Toivon viimeiseen asti, ettei lakkoa tule!

Lopuksi omaa elämääni mullistavaan tapahtumaan: Minusta ja vaimostani Riitasta tuli eilen illalla isovanhempia, kun tyttäremme Jenny synnytti kauniin tytön kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Tänään kävimme Jumalan luomistyötä ihastelemassa lasioven takaa. Siinä hän makasi äitinsä sylissä raukeana aterian jälkeen ja jaksoi juuri ja juuri pitää vasemman silmänsä auki. Mikä ihastuttava näky! Tultuani kotiin ajattelin, että entistä määrätietoisemmin haluan pitää itseäni hyvässä kunnossa, sillä tahdon olla mukana seuraamassa tämän pienen ihmisen kasvua ja kehitystä ja siten omalla osuudellani liittää hänet sukupolvien ketjuun. Tervetuloa maailmaan, sinä ihana ihminen!

Tyttäreni kanssa olemme valloittaneet Kilpisjärven mahtavan Saanan ja käyneet Jäämeren rannalla. Se oli upea reissu. Välillä on tarpeen pitää lomaa, mutta loman huono puoli on siinä, että hyvät rutiinit katkeavat. Viikon kirjoitustauko venyikin yli kahdeksi viikoksi. Pahoittelen.

Hoitoalan ammattijärjestöt kokoontuivat eilen eduskuntatalon portaille vaatimaan hallitukselta riittävää panostusta koulutetun hoitohenkilöstön palkkaukseen. Hallituksen tarjous 150 miljoonaa euroa vuosittain neljän vuoden ajan ei riitä, sillä se merkitsee vain 40-50 euron kuukausikorotusta hoitajien palkkoihin, neljän vuoden aikana siis enintään 200 euron tasokorotus kuukausiansioon. Eduskuntavaalien alla kokoomus puhui tasa-arvotuposta ja lupasi hoitajille 500 euroa lisää kuukaudessa. Kansa uskoi ja antoi kokoomukselle painavan mandaatin lunastaa lupauksiaan. Nyt kokoomus Jyrki Kataisen johdolla on huomannut, että on eri asia luvata ja lunastaa myöhemmin lupauksensa. Hyvä kun saadaan edes Kallansillat korjattua kohtuullisessa ajassa, vaikka oman maakunnan ministeri istuu kirstun päällä! On aika katsoa peiliin. Pahimmassa tapauksessa joudutaan lakkoaaltoon lunastamattomien lupausten vuoksi!

Tämän päivän lehdessä (Savon Sanomat) oli toinenkin juttu, johon kiinnitin huomioni. Poliisi on nimittäin huolissaan liikennekurin höltymisestä. Eikä syyttä. Itse ajan 25-30 000 kilometriä vuosittain enkä ole voinut välttyä samasta huomiosta. Olen kohtalaisen rutinoitunut kuljettaja. Hiljattain ajoin kahdeksan vuorokauden aikana 2700 kilometriä ilman suurempia vaikeuksia. Olen oppinut ennakoimaan mahdolliset vaaratilanteet. En väitä olevani virheetön, vääriä arviointeja sattuu omalle kohdalle silloin tällöin, mutta kuitenkin aika harvoin. Sen olen pannut merkille, että nopeusrajoitukset eivät merkitse monille kuljettajille yhtään mitään, ei myöskään keltainen sulkuviiva eikä riittävän etäisyyden pitäminen edessä ajavaan autoon. Ajetaan kuin viimeistä päivää eikä välitetä siitä, että samalla altistetaan muut tielläliikkujat vaaraan. Oma lukunsa on sitten päihtyneet kuljettajat. Heitä paapotaan Suomessa. Auto valtiolle heti ekasta kerrasta ja kortti kuivumaan vuodeksi. Riittävä peloite pitää olla, lepsuilulla yksilö ei muuta asennettaan. Kiinnijäämisriskin tulee myös olla suuri.