Monthly Archive for tammikuu, 2007

Takaisin sorvin ääressä

Turvallisesti takaisin koti-Suomessa ja rakkaassa Kuopiossa on mukava jatkaa työntekoa ja valmistautumista eduskuntavaaleihin.

Sunnuntaina 14.1. olin vaimoni kanssa Kairossa ja kävimme Gizan pyramidi-alueella. Siellä on kolmen peräkkäin hallinneen faaraon itselleen hautamonumentiksi rakennuttamat pyramidit lähellä toisiansa (Keops, Kefren ja Mykerinos – kreikankielisten nimien mukaan). Uskaltauduimme Kefrenin pyramidin sisään hautaholviin asti, vaikka meikäläinen pitkänä miehenä sai kulkea nelinkontin kuin simpanssi kun käytävä paikoin oli vain n. 1,2 metriä korkea. Alueella vierailumme aikana eräs yltiöpäinen turisti kiipesi Keopsin pyramidin huipulle ja toiselta puolelta alas ja pääsi alas tullessaan poliisin “hellään syleilyyn”.

Kairon museo on aivan käsittämätön paikka – suosittelen lämpimästi vierailukohteeksi!

Oli virkistävää pulikoida Punaisessa meressä ja katsella allaan parveilevia kirkkaan värisiä kaloja. Aurinko paistoi sopivasti ja suomalainen vaalea iho sai hieman tummemman sävyn.

Oli kiva tulla takaisin Suomen talveen ja lumitöihin pääsi jo samana yönä. Nyt tammikuun pakkaset pitävät Suomi-neitoa hyytävässä otteessaan. Kylmä menee helposti luihin ja ytimiin, mutta on se sentään parempi kuin jatkuva sade ja loska.

Lomalla tein myös töitä, olihan Kuopion kaupunginvaltuuston seuraava kokous heti kotiinpaluuta seuraavana maanantaina. Jotenkin se vain on erilaista työntekoa, kun ei kellon perässä tarvitse kulkea.

Löysin John C. Maxwellin kirjasta “Asenne” presidentti Theodore Rooseveltin toteamuksen: “Kaikkein tärkein yksittäinen menestyksen taustatekijä on taito tulla toimeen ihmisten kanssa.” Tämä on puhutteleva lause ja tahdon jakaa sen lukijani kanssa.

Tänään keskiviikkona ja huomenna torstaina löydät minut Kuopion torilta Tammimarkkinoiden ihmisvilinästä. Tulepa juttelemaan, minut on aika helppo bongata. Saattaa olla, että kaulaani lämmittää oranssinvärinen kaulaliina.

Vuoden 2007 alkaessa

Vuoden vaihtuessa olin perheeni kanssa perinteisesti pääkaupunkiseudulla, missä meillä on pitkäaikaisia ystäviä hyvä joukko. Osa heistä siltä ajalta, kun itse asuimme Helsingissä neljännesvuosisata sitten. Ohjelmaan kuului kristityn kasvun kannalta tärkeitä elementtejä ja puitteet oli luotu konferenssin muotoon.

Takaisin Kuopiossa käteni ovat olleet täynnä työtä vaalien “infrastruktuurin” luomiseksi. Tapaamisia, puhelinsoittoja, paikallislehdissä käyntejä, vaalikassan kartuttamista, vaalimateriaalin hankkimista, satojen kilometrien ajoa jne. Tämän päälle vielä kuopuksen muutto Porvooseen opiskelemaan. Opinnot alkavat ammattikorkeakoulussa torstaina 11.1. Näin vanhempina suorittamamme perustyö on jotakuinkin päättynyt, 25 vuotta, 6 kuukautta ja yksi viikko siitä kun se alkoi esikoisen syntymän myötä. Yksi vaihe elämässä on päättynyt, koti on tyhjentynyt, pöly jäänyt jäljelle. Uusi elämänvaihe on alkamassa 52 vuoden iässä. Eipä hassummin, tuntuu ihan mukavalta.

Tulevaisuuden tärkeä rooli on sitten “kaikkitietävänä isovanhempana oleminen”, mutta se on siis vielä tulevaisuutta. Onneksi, sillä tässä kerkiää vielä hieman viisastua ennen sitä. Joskus olen miettinyt, että lapsia pitäisi saada vasta viisikymppisenä, jotta osaisi heitä kasvattaa, mutta tämä lienee biologinen mahdottomuus eikä mikään yhteiskunta sitä kestäisi, joten päätän pohdintani siltä osin tähän.

Tässä kohti aion viettää vaimoni kanssa vapaata; palaan näissä merkeissä 19.1. jälkeen.