Kuluneella viikolla olen ollut vaalipaneelissa, kirjoittanut paikalliseen lehteen ja ollut YLEn suorassa radiolähetyksessä Kuopion torilta. Näiden kautta on vahvistunut se käsitys, että tuleva vaalikausi tulee olemaan erittäin haasteellinen ja työntäyteinen.
Tulevalla vaalikaudella jouduttaneen Kuopiossa karsimaan kaupungin henkilöstöä 200-300 henkilötyövuodella. Sosiaali- ja terveydenhuollossa esitetään 180 ja koulutoimessa 50 henkilötyövuoden vähentämistä vuoden 2010 loppuun mennessä. Nyt varaudutaan ottamaan kovat keinot käyttöön, muun muassa keskustellaan mahdollisista henkilöstön lomautuksista. Tunteet ovat syystäkin herkässä opettajien keskuudessa. Tuntikehyksistä ei voi enää säästää ja koulujen yhdistämiset ja lakkauttamiset eivät ole tuoneet toivottuja säästöjä - näin on ainakin julkisuudessa väitetty.
Sosiaali- ja terveystoimessa tarvitaan tulevaisuudessa lisää hoitavia käsipareja kun suuret ikäluokat tulevat vanhustenhuollon piiriin. Mistä siis rahat, jos hallitus ei suostu antamaan kunnille korvamerkittyjä ylimääräisiä valtionosuuksia perusterveydenhuollon pelastamiseksi. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa romuttaa julkista terveydenhuoltojärjestelmäämme. Terveyskeskusten profiilia kuntalaisten silmissä täytyy kohentaa ja tämän kasvojenkohotuksen aika on nyt eikä 5-10 vuoden kuluttua.
Kuopiossa on aika panna piste ylisuurille investoinneille kun Saaristokaupunki on rakennettu ja keskittyä rakentamaan sellainen kaupunki, joka on turvallinen kaikille kaupunkilaisille ja jossa jokainen kuntalainen saa välttämättömät palvelut ikään, sukupuoleen tai varallisuuteen katsomatta.
Tässä viime päivien mietteitäni:
Tunnen syvää huolta suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta. Olen siitä myös lehtien palstoilla kirjoittanut. Surullista on, että liian monet eivät näytä ymmärtävän mihin suuntaan olemme menossa. Tämä yksilökeskeinen elämäntapamme on jo pääosin tuhonnut yhteisöllisyyden ja yhteisen vastuun kun ihmiset etsivät enemmän omaa parastaan ja omaa etuaan kuin yhteistä parasta ja yhteistä etua.
KD on perinteisesti puhunut lasten ja nuorten, sairaiden ja vammaisten, vanhusten ja yhteiskunnan heikkojen puolesta. Tämä ei ole trendikästä eikä se saa isoja otsikoita. Usein meitä on Kuopiossa ilmestyvissä lehdissä perusteettomasti mollattu vain sen tähden, että me pidämme esillä kristillisiä perusarvoja ja tahdomme niiden pohjalta rakentaa yhteiskuntaamme. Jokela ja Kauhajoki osoittavat, että yhteiskuntamme voi huonosti ja että liian monet lapset ja nuoret jäävät yksin selviämään elämän suurista haasteista.
Kauhajoki osoitti myös, että poliisilta on riisuttu valtuudet ennaltaehkäisevään rikoksentorjuntaan, ellei heillä ole riittävää näyttöä. Tämäkin mielestäni osoittaa, miten pitkällä me olemme yksilökeskeisessä ajattelussamme ja yksilön oikeuksien puolustamisessa. Yksilöllä on oikeus uhota netissä, mutta häntä ei saa pysäyttää eikä häiritä, ellei hän astu rajan yli ja toteuta rikosaikeitaan. Yksilön vapautta kunnioitetaan siis enemmän kuin koko yhteisön turvallisuutta. Tämä ei voi olla oikein. En minä mitään poliisivaltiota halua, mutta kyllä poliisin täytyy voida puuttua ennaltaehkäisevästi kun joku esittää näin vakavan uhkauksen yleiselle turvallisuudelle.
Kyllä me tarvitsemme yhteistä ryhtiliikettä, yhteistä heräämistä yhteiseen vastuuseen perheenjäsenistä, naapureista, tuttavista, jopa tuntemattomista. Ei tätä suuntaa muuten käännetä millään. Suurten kansanjoukkojen hengellinen herääminen olisi omiaan muuttamaan yksilön sydämessä vallitsevaa arvojärjestystä. Sitä sopii meidän kaikkien rukoilla.
Tänään olin jälleen tekemässä radio-ohjelmaa Radio Deille. Olen näissä ohjelmissa ollut mukana jo kohta seitsemän vuoden ajan. Tänään nauhoittamassamme ohjelmassa pohdimme kristityn vastuuta yhteiskunnassa.
Olen vakaasti sitä mieltä, että yhteiskunnan kaikilla tasoilla tulisi olla ja tarvitaan kypsiä kristittyjä, joilla on sydän taivaallisissa, mutta samalla käärivät hihat ja ahkeroivat kaikenlaisissa maallisissa tehtävissä. Tarvitaan kristittyjä opettajia, lääkäreitä, sairaanhoitajia, virkamiehiä, myyjiä, taksinkuljettajia, rakennusmiehiä, lakimiehiä jne. Eräs vaimoni käyttämä sanonta on: “Sekaan - se on suolan paikka”. Vaimoni on kotitalousopettaja ja hän tietää mistä puhuu.
Olen seurannut Kauhajoen traagisten tapahtumien jälkeistä keskustelua. Asiantuntijat pohtivat ansiokkaasti väkivaltaisten elokuvien ja nettipelien vaikutuksia väkivaltafantasioiden juurtumiseen ihmisen mieleen niin syvälle, ettei hän pääse niistä irti muulla tavalla kuin niitä toteuttamalla. Tämä on aivan oikeaa pohdintaa, mutta näiden manifestaatioiden etiologia jää kokonaan pohtimatta. Ja jos taustalla olevaa syytä ei ymmärrä, on asian konkluusiokin vähintään ontuva. Jos sairauden taustalla oleva syy jää lääkärille epäselväksi, hoito usein epäonnistuu.
Miksi ihminen tulee niin täyteen silmitöntä vihaa toisia ihmisiä ja koko ihmiskuntaa kohtaan, että hän riistää mahdollisimman monen syyttömän ihmisen hengen ja lopuksi tuhoaa itsensäkin?
Monet ihmiset eivät pidä siitä, että heille siteerataan Raamattua. Siitä huolimatta teen sitä tässä. Jos me emme ymmärrä tai tahdo ymmärtää hyvän ja pahan välistä kamppailua, analyysimme ovat vajavaisia kuin yrittäisimme istua jakkaralla, jolla on vain kaksi jalkaa. Johanneksen evankeliumissa 10:10 Jeesus sanoi: “Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys” (vuoden 1938 käännös). Varas on paholainen ja hän on tällaisen käyttäytymisen taustalla oleva syy ja yllyttäjä.
Radio-ohjelmamme tulee muuten ulos Radio Dein taajuudella perjantaina 3.10. klo 19.00. Tervetuloa kuulolle!
Istuin tänään koko päivän koulutuksessa, jossa opiskelimme miten lukea kunnan tilinpäätöstä eli miten kunnan talouden tunnusluvut tukevat päätöksentekoa. Päivän anti oli erinomainen ja kouluttaja KHT Pasi Leppänen on todella asiansa osaava ja hän kertoo sen myös ymmärrettävällä tavalla käyttäen runsaasti rinnastuksia yksityishenkilön ja perheen taloudenpidosta.
Koulutussaliin kantautui tiedon murusia Kauhajoen aamupäiväisistä tapahtumista, mutta vasta kotiin tultuani sain siitä tarkempaa tietoa. Sana suru kuvaa nyt mieleni liikkeitä parhaiten. Tyttäreni opiskelee vastaavanlaisessa opinahjossa ja hän oli jo keskustellut runsaasti opiskelutovereidensa kanssa ja huomenna koulussa käsitellään tapahtunutta lisää.
Nyt on vakavan pohdinnan paikka. Nuorten hätä ja pahoinvointi purkautuu karmealla tavalla. Me olemme ylpeilleet loistavilla Pisa-tuloksilla samalla kun olemme jatkuvasti vähentäneet resursseja oppilaiden ohjauksesta ja kouluterveydenhuollosta tai jättäneet lisäämättä niitä mielenterveyspalveluihin. Paradoksaalista on, että Suomi on vauraampi kuin koskaan aikaisemmin, mutta suomalaiset näyttävät voivan henkisesti huonommin kuin koskaan aikaisemmin. Runsaassa 60:ssä vuodessa me olemme onnistuneet hävittämään sen pääoman, mitä sota ei voinut tuhota.
Nyt on tullut ennaltaehkäisevien toimenpiteiden aika. Meidän on avattava silmämme ja huomattava nuorten hätä ja myös vastattava siihen - nopeasti. Jos nuori joutuu odottamaan kuukausia pääsyä mielenterveyspalvelujen piiriin tai muulla tavalla kohdatuksi tulemista, ei suomalaisen yhteiskunnan resursseja käytetä järkevällä tavalla.
Jos jokainen suomalainen antaisi keskimäärin 100 euroa edellä mainittujen palveluiden kehittämiseen, saisimme kasaan noin 500 miljoonaa euroa. Sillä summalla voisi palkata noin 12500 terveydenhuollon ammattilaista vuodeksi tai vastaavasti 1250 henkilöä kymmeneksi vuodeksi, jos oletamme että palkka pysyy samana. 100 euroa olisi helppo antaa, jos näin kertyvät varat kohdentuisivat edellä mainitulla tavalla. Itse ainakin osallistuisin mielelläni sellaisiin talkoisiin. Maksettiinhan mittavat sotakorvaukset aikanaan talkoilla. Miksi ei nyt voisi toimia samalla tavalla? Jos eduskunta vain kiistelee määrärahoista, tehdään me kansalaiset jotakin. Kukahan aloittaisi keräyksen?
Tämäniltaisessa Kuopion kaupunginvaltuuston kokouksessa kuntavaalien lähestyminen sekä näkyi että kuului. Esityslistan läpikäyntiin ei olisi pitänyt mennä tuntia pitempään perusteellisenkaan keskustelun myötä. Nyt meni kaksi tuntia. Puolet keskustelusta meni asian vierestä ja lisäksi salissa kiersi aloitteita enemmän kuin tarpeeksi. Kuultiin selviä puoluepoliittisia painotuksia ja eräät valtuutetut himoitsivat päästä median kuvattaviksi. Yksi aloite oli räikeän populistinen ja sillä kyseinen valtuutettu halusi aivan ilmeisesti kalastella ääniä.
Seuraava valtuuston kokous on vasta kuntavaalien jälkeen, joten nyt oli viimeinen mahdollisuus yrittää vakuuttaa salissa ollutta yleisöä omasta pätevyydestä. Jotkut ilmeisesti ajattelevat, että kun itse täytyy päästä esille, päämäärä pyhittää keinot.
Peräänkuulutan suoraselkäisyyttä politiikkaan ja aivan erityisesti näin vaalien alla. Tahdon nähdä puhtaampaa politiikkaa.
Eilisessä Savon Sanomissa kirjoitettiin näyttävästi uudenlaisesta tavasta tehdä vaalityötä. Muutamat Kuopion kaupunginvaltuutetut ovat ottaneet Facebookin työkalukseen ihmisten ja potentiaalisten äänestäjien tavoittamiseen. Eräs haastateltu valtuutettu satsaa siihen erittäin voimakkaasti ja uskoo siihen kuin pukki sarviinsa.
Lapseni ovat mukana Facebookissa, mutta itse en ole siihen vielä tutustunut. Ehkä pitäisi. En ole edes aivan varma, olenko jonkun ystävärekisterissä mukana. Tämä on yksi sellainen asia, jossa hyvin näkyy sukupolvien välinen kuilu. Meistä vanhemman sukupolven edustajista riippuu, kasvaako kuilu umpeen vai ei.
Alkuillasta kävimme vaimoni kanssa kävelyllä kun aurinko oli hiljalleen laskemassa. Ihailimme syksyisen maalarin loistavia värivalintoja. Kävellessämme keskustelimme muun muassa siitä, kuinka nopeasti ja yhä kiihtyvällä vauhdilla tämä maailma on muuttunut ja yhä muuttuu. Onko sitten parempaan vai huonompaan?
Alkuviikko oli työntäyteinen kun viime hetkeen asti etsimme hyviä ehdokkaita listallemme. Viimeisen ehdokkaan kanssa täytimme suostumuslomakkeen tiistaina puolelta päivin, saimme paperit ajoissa keskusvaalilautakuntaan ja iltapäivällä hän oli jo vaalikuvauksessa.
Kuopiossa KD tähtää kolmen valtuustopaikan uusimiseen. Jos hyvin menee, meillä on mahdollisuus neljään ja jos me onnistumme kotiuttamaan kaikki ek-vaaleissa meille tulleet kuopiolaiset äänet, meille on luvassa viisi paikkaa ja niiden myötä kaupunginhallituksen tuoli.
Kilpailu äänistä on kuitenkin äärimmäisen kova - kovempi kuin neljä vuotta sitten. Kolmella suurella puolueella on täydet tai lähes täydet listat, kahdella keskisuurella on myös kova lista ja Perussuomalaiset hengittävät niskaamme hamuten ensimmäistä paikkaansa. Näissä asetelmissa ryhdymme Kuopiossa varsinaiseen vaalityöhön.
Nyt on siis aika huokaista ylöspäin ja kääriä hihat. Seuraavan kuukauden ajan sanonta “ora et labora - rukoile ja tee työtä” muistuttakoon meitä siitä, että tarvitaan molempia. Mitään arvokasta ja kestävää ei voi saavuttaa ilman rukousta ja kovaa työtä.
Visioni on, että tässä blogissani kuvaisin tuntojani ja mietteitäni matkalla kohti uudelleenvalintaa Kuopion kaupunginvaltuustoon. Olethan matkalla mukana!
